Uusimmassa Uusi Tie -lehdessä oli iso artikkeli
lähetystyöntekijöistä, Juha ja Anu Saaresta, jotka tekivät työtä perheensä
kanssa Omskin seurakunnassa Siperiassa. Oli puhuttelevaa lukea sitä, miten
ihmeellisesti Jumala johdatti pariskuntaa eri vaiheissa. Tie
lähetystyöntekijöiksi ei ollut suora eikä helppo, mutta kaikessa näkyi
täydellinen Jumalan johdatus. Juha Saari ei itse olisi halunnut ensisijaisesti
Siperiaan, mutta häntä ja perhettä tarvittiin sinne tienraivaajiksi työhön,
joka oli vasta alkamassa. Perheen kotikin piti rakentaa melkein alusta lähtien
itse. Huolella tehdystä kodista tuli samalla seurakunnan kokoontumispaikka ja
rovastikunnan keskus, jossa alueen työntekijät vierailivat ahkerasti.
Työhön Juha Saarta
oli valmistanut se, että hän oli tehnyt yliopisto-opinnoissaan gradun Siperian
suomalaisten sielunhoidosta ennen Venäjän vallankumousta. Tutkimuksessaan hän
huomasi sen, miten Jumala käyttää vain ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella
rikki. Jotta Jumala pystyi käyttämään lähettejä, hän joko lähetti rikkinäisiä
tai rakkaudessaan särki heidät työntekijöikseen. Suurin hedelmä näytti kasvavan
silloin, kun lähetti oli itse rikki. He olivat pitkäjänteisiä ja viipyivät
vuosia. Juha Saaren oma lähetystyöhön johtanut prosessi ei ollut helppo.
Toimiessaan seuraakuntapappina, jotta saisi lähetystyötä varten työkokemusta,
hän paloi loppuun. Silloin hän ajatteli, ettei hänestä ole lähetystyöhön.
Jumala oli kuitenkin eri mieltä. Perhe valittiin lähetyskurssille ja he saivat
kutsun Siperiaan.
Juttu tuli mieleeni miettiessäni Johannes Kastajaa ja
hänen lausahdustaan ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo Johannes Kastajasta, että tämä on suurin
naisesta syntynyt. Jeesuksen sanojen mukaan Johannes Kastaja oli vielä enemmän kuin profeetta. Hän
oli Jeesuksen edelläkävijä, josta oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa.
Johannes Kastajan kaikki elämänvaiheet olivat erityisiä ja erikoisia. Elisabeth
ja Sakarias saivat hänet hyvin vanhoina enkelin ilmestyksen jälkeen. Sakarias
tuli mykäksi, kun hän ei pystynyt ottamaan vastaan enkelin viestiä. Johannes
Kastaja sai kohdata Jeesuksen jo ollessaan kohdussa. Marian tullessa
tervehtimään Elisabethia Johannes hypähti äitinsä kohdussa ilosta. Ajatelkaaa,
kuinka hauskaa ja hassua! Johannes Kastaja oli siis kaikilla mittapuilla hyvin
erityinen ihminen, jolla oli valtavan suuri merkitys Jumalan suunnitelmissa,
mutta siitä huolimatta hän itse ymmärsi oman pienuutensa verrattuna Jeesukseen,
Jumalan Poikaan.
Evankeliumitekstissä Johannes sanoi, ettei kukaan voi
ottaa mitään ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Juha Saari puhui hyvin samaan
tapaan lähetystyöstä: ”Lähetystyössä huomaa Jumalan johdattavan konkreettisesti
ja vastaavan rukouksiin. Jokainen kohtaaminen ihmisen kanssa on kohtaaminen
myös Jumalan kanssa. Jumala vastaa rukouksiin. Meidän ongelmamme on enemmänkin
se, että me emme rukoile tosissamme. Emme usko omiin rukouksiimme.”
Samalaista viestiä kuulin toimiessani pappina
Pohjois-Ruotsissa. Etiopialainen nainen oli vierailulla Luulajan hiippakunnassa
ja tutustui eri seurakuntien toimintaan. Hänen viestinsä oli ruotsalaisille
seurakunnille: ”Te rukoilette aivan liian vähän ja kun te rukoilette te
rukoilette aivan kuin ette haluaisi saada mitään.” Etiopialaisen naisen kirkko,
Makana Yesus -kirkko on ainakin ollut maailman nopeiten leviävä kirkko. Siellä
ihmiset ovat rukoilleet innokkaasti ja tehneet työtä Jumalan tahtoa kuunnellen
sillä seurauksella, että ihmisiä on liittynyt kirkkoon aina vain enemmän.
Suomen kirkossa jäsenten määrä on viime vuosina
vähentynyt rajusti. Uutta on se, että kirkosta erotaan suurina aaltoina.
Mediassa kerrotaan päivittäin eroamislukuja ja näin rohkaistaan löyhästi
kirkossa kiinni olevia eroamiseen. Huolestuttavinta minun mielestäni on
kuitenkin se, että suomalaisten usko
kristinuskon Jumalaan on laskenut rajusti. Esimerkiksi vuonna 2007 noin 63
prosenttia piti oppia Jeesuksesta Jumalan Poikana vähintään
todennäköisenä, vuonna 2011 vastaava
luku oli enää 41 prosenttia. Neljässä vuodessa pudotus oli huima 22%. Se siis
tarkoittaa, että yli miljoona ihmistä vähemmän piti todennäköisenä sitä, että
Jeesus on Jumalan Poika.
Inhimillisesti tilanne näyttää huonolta, mutta en usko, että silti kannataa
menettää toivoa tai surkutella tilannetta. Kirkon pää on edelleen Kristus. Hän
kutsuu kaikkia kristittyjä viemään evankeliumia eteenpäin sekä rukoilemaan
rohkeasti Suomen kirkon ja kansan puolesta.
Eilen kuulin juuri koskettavan todistuksen siitä, miten nuori perheenisä
oli tullut uskoon ja löytänyt elävän suhteen Jeesukseen. Hänen ystävänsä oli
löytänyt Jeesuksen ja kertonut avoimesti uudesta elämästään, Jumalan
rakkaudesta ja kaikesta muusta hyvästä, mitä hän oli saanut elämäänsä.
Perheenisä alkoi tutkia Raamattua ja hänkin vakuuttui siitä, että Jeesus on
hänen pelastajansa. Nyt hän tahtoo seurata Jeesusta sekä kertoa hänen
rakkaudestaan lapsilleen ja muille läheisilleen. Hänen elämänsä arvojärjestys
oli mennyt täysin uusiksi, kun ykkössijalle oli tullut kolmiyhteinen Jumala.
Kaikkia kristittyjä kutsutaan Johanneksen tavoin tekemään tietä
Kuninkaalle, Jeesukselle. Se ei useinkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi
muuttaa Siperiaan, vaan voit olla Jumalan käytössä yhtä hyvin
Itä-Pasilassa tai missä asutkin. Jumala
kutsuu ennen kaikkea rakastamaan toisia ihmisiä. Rakkaus on Jumalan olemus ja
mitä enemmän osoitamme rakkautta toisille ihmisille, sitä enemmän meistä tulee
hänen kaltaisiaan.
Uskon, että Jumala tarvitsee Suomessa Johannes Kastajan tapaisia ihmisiä:
rohkeita ja nöyriä, jotka haluavat kuunnella ennen kaikkea Jumalan tahtoa. Juha
Saari sanoi: Sillä ei ole merkitystä, mitä me teemme, vaan sillä, mitä Jumala
haluaa meidän tekevän. Tärkeintä on, että me olemme siellä, missä Jumala haluaa
meidän olevan.” Johannes Kastaja oli kuuliainen Jumalalle, koska hän ymmärsi, että
Jumala on niin paljon suurempi ja viisaampi kuin hän itse. Johannes Kastaja
haastaa meitä oikeanlaiseen arvojärjestykseen. Jumalan äänen kuunteleminen ja
hänen tahtonsa tekeminen on kaikkein tärkein asia.
Vuorisaarnassa Jeesus lupaa: Etsikää ensin Jumalan ja valtakuntaa ja hänen
vanhurskasta tahtoaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Päivän evankeliumiteksti: Joh. 3:26-30
"Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
(Saarna Itä-Pasilan seurakuntakodilla 3. adventtina)