Surkean sisustajan kiva koti

Ystäväni mies oli lukenut Facebookista aikeistani perustaa lifestyle-blogi. Hän oli sanonut vaimolleen, miten Elina aikoo perustaa sisustusblogin. Ystäväni ei varmaan hetkeäkään kuvitellut, että olen perustamassa sisustusblogia. Kaikki ystäväni tietävät, että olen harvinaisen vähän kiinnostunut sisustuksesta. Vaatteita rakastan ja niihin panostan rahatilanteen mukaan, mutta sisustus ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään. Ihailen toisten kauniita koteja ja uusia kivoja ratkaisuja, mutta omassa kodissani yritän päästä sisustamisessa niin helpolla kuin mahdollista. 

Edelliset kotimme ovat olleet aika kauheita sisustuksellisesti, mutta nykyiseen kotiimme olen sangen tyytyväinen. Siihen nähden, miten vähän olemme käyttäneet sisustukseen rahaa ja aikaa, olemme saaneet tosi kivan kodin. Olenkin sitä mieltä, että kotimme on sisustettu rukouksella eli taivaallisella avulla. Aloitin rukouskampanjan sopivan kodin löytämiseksi heti, kun Mies tuli valituksi Järvenpään kirkkoherraksi. Olin rohkea rukouksissani ja pyysin Taivaan Isältä tyylikästä kotia, koska tiesin, että minä ja Mies emme osaisi ikinä itse rakentaa tai sisustaa tyylikästä kotia. Mies mainitsi eräässä lehtijutussa, että etsimme omakotitaloa. Niinpä järvenpääläiset ottivat meihin yhteyttä ja tarjosivat talojaan. Niiden lisäksi etsimme tietysti taloja ja asuntoja välitysfirmojen kautta.

Tullessani ensimmäistä kertaa nykyiseen taloomme tuntui tosi kodikkaalta. Ihastuin heti sekä taloon että ympäristöön. Ihailin sitä, miten mukavasti olohuone ja keittiö olivat yhdessä, mutta silti erikseen. Mikään tapetti tai laatta ei ärsyttänyt minua. Mieskin oli tyytyväinen kokonaisuuteen. Olin melkein heti valmis ostamaan talon, vaikka suuren omakotitalon ostaminen Etelä-Suomesta ensiasunnoksi hirvitti. Siihen asti olimme aina asuneet vuokralla. 

Muuttaessamme taloon emme tehneet minkäänlaista remonttia. Keittiöön hankimme vain yhden vitriinikaapin, jotta suurperheen astiat mahtuivat pienemmälle perheelle tarkoitettuun keittiöön. Olemme asuneet talossa yli seitsemän vuotta emmekä ole vielä vaihtaneet edes yhtään tapettia. Tänä syksynä aiomme Neidin kanssa ottaa hänen huoneestaan tapetit pois ja maalata ystäväni opastuksella seinät. En ole nimittäin koskaan elämässäni maalannut seiniä enkä repinyt tapetteja. Taidan olla melkoinen poikkeus omanikäisissäni naisissa.

En tiedä, miten olisimme jaksaneet uuden elämänvaiheen, jos olisimme joutuneet remonttihommiin. Miehen vaativa työ, kolmen lapsen sopeuttaminen uuteen kaupunkiin sekä minun kaksi uutta työpaikkaa veivät voimani melkein täysin ensimmäisen vuoden aikana. Siksi olin todella kiitollinen siitä, että meillä oli valmiiksi siisti ja kaunis talo. Omistaja myi meille vielä kodin kauniit lamput ja verhotangot. Itse en olisi osannut ostaa yhtä tyylikkäitä. 

Jouduin tekemään sisustushommat yksin kesälomallani, koska Miehen aika meni työhön perehtymiseen eikä hänellä ollut tietenkään lomaa. Menin silloin elämäni ensimmäistä kertaa IKEAan ja olin aivan pihalla. Löysin tarvitsemani lipastokaapin streroille ja CD-levyille. Jotain täydellisestä tolloudestani sisustamisessa kertoo se, etten vielä kaupassa tajunnut, että stereot pitää laittaa lipastossa oleville hyllyille. Miehen kootessa lipaston tajusin, että ostokseni oli paljon parempi kuin olin kaupassa huomannutkaan. Tästä ymmärrätte hyvin, millä tasolla aivoni ovat sisustamisessa. En tiedä ketään yhtä surkeaa sisustajaa. Viime vuosina olen tosin oppinut paljon uutta. Olen ylpeä siitä, että nykyään osaan koota itse IKEAn huonekalut, olen koonnut ystäväni kanssa mm. olohuoneen ison kirjahyllyn. 

Olohuoneen värityksen ratkaisi ihana ryijy, jonka äitini teetti meille lahjaksi. Valitsin modernin ryijyn "Kukkiva maa", jonka taitavat tätini kutoivat meille. Se on tuottanut minulle valtavasti iloa. Vielä Vaasassa asuessamme totesin yhtenä päivänä Miehelle, että haluan punaisen ryijyn väritykseen sopivan sohvan. Mielessäni budjetoin sohvan ostoon 2000 euroa. Seuraavana päivänä naapurimme tuli ovelle ja kysyi, olisiko meillä tarvetta punaiselle sohvalle. Saimme ostaa heiltä 150 eurolla laadukkaan, mutta tosi vanhan punaisen sohvan ja ison nojatuolin. Ne sopivat ihanasti  yhteen ryijyn kanssa. Lisäksi minua helpotti ajatus vanhoista sohvista, joita ei tarvitse suojella lasten leikeiltä. Anttilasta löysin myös maton, joka sopii mainiosti kokonaisuuteen. 

Olohuoneen muutkin kalusteet ovat pääasiassa vanhoja. Meidän perheemme on ollut suvussamme se, jolle on kelvannut toisten vanhat tavarat. Olohuoneen pöytä, iso nojatuoli ja kaksi hienoa tuolia ovat kaikki sukulaisilta saatu, koska he eivät ole niitä enää tarvinneet. Olohuoneen verhotkin ovat todella vanhat. Toiset verhot ovat lapsuudestani, ja toiset hankimme kotiimme Luulajaan ennen vuosituhannen vaihdetta. Kotimme taulut ja koriste-esineet ovat puolestaneet saamiamme lähtölahjoja eri työpaikoista. Kimmo Kaivannon auringonlaskua esittävan taulun voitin pikkutyttönä arpajaisista. En voi mitenkään ylpeillä siitä, että meillä on kiva ja kaunis koti. Sen sijaan olen todella kiitollinen toisten lahjoista ja taidoista sekä anteliaisuudesta.