Pari
vuotta sitten kirjoitin Aila Wallinin kanssa kasvatusaiheista kirjaa
kirjeenvaihtona. Yleensä kirjoittaminen sujui nopeasti ja helposti kotiäidiltä.
Viimeisiä kirjeitä kirjoittaessani olin jo palannut työelämään. Kirjoittaessani
ajatuksia siitä, mistä vanhempi saisi voimaa rakastaa lastaan, olin todella
väsynyt. Halusin kirjoittaa siitä, miten rakkauden kaksoiskäsky ”Rakasta
Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” on oikeastaan rakkauden
kolmoiskäsky. Väsyneenä kirjoitin ja pyyhin pois. Kirjoitin uudestaan ja taas
pyyhin pois. Kahden tunnin session tulos oli muutama hassu rivi tekstiä sekä
ajatus siitä, etten todellakaan aio kirjoittaa mitään rakkauden
kolmoiskäskystä.
Seuraavana päivänä kävin työkaverini toimistossa jollain asialla. Otin kirjahyllystä Seppo Jokisen kirjan ja avasin kirjan summittaisesti. Avaamallani aukeamalla oli ajatus siitä, miten rakkauden kaksoiskäsky onkin oikeastaan kolmoiskäsky: "Jotta voisin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni, täytyy minun rakastaa itseäni, hyväksyä itseni ja kohdella itseäni hyvin." Laitoin kirjan pois ja vilkaisin pöydällä olevaa kirjaa. Siinä oli Wilfrid Stinissenin kirja "Tänään on Herran päivä", jossa jokaiselle päivälle on oma tekstinsä. Luin sen päivän tekstin. Hätkähdin lukiessani siitä, miten ihmisen täytyy rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa toista ihmistä. Ymmärsin läksyn. Jumala halusi, että kirjoitan tästä teemasta. Niinpä sinä iltana kirjoitin aiheesta paljon pirteämällä ja paremmalla mielellä seuraavan tekstin.
”Kirjeesi pääajatus, miten vanhemman tulisi tutkistella enemmän itseään ja omia
käyttäytymismallejaan vanhempana, oli oiva. Raamatusta minulle tuli mieleen
Jeesuksen sanat siitä, miten hedelmistään puu tunnetaan. ”Jos puu on hyvä, sen
hedelmäkin on hyvä.” (Matt.12:33) Perheessä eletään niin lähellä toisia, että
sisimmän perimmäiset ajatukset ja tunteet välittyvät varmasti lapsille. Olen
täysin samaa mieltä siitä, että vanhemman puheet ja neuvot eivät vaikuta
lapseen parhaalla mahdollisella tavalla, jos lapsi ei pysty kokemaan itseänsä
hyväksytyksi ja tärkeäksi. Isossa kirjassa siitäkin on kirjoitettu viisaasti:
”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”
(1.Joh. 3:18)
Olen miettinyt sitä, miksi koin isojen lastemme pikkulapsivaiheen niin paljon raskaampana kuin tämän nykyisen elämänvaiheeni. Yksi selitys on mielestäni siinä, että voin itse nyt paljon paremmin. Olen työstänyt itseäni syvällisesti sekä saanut kokea Jumalan ja läheisteni rakkautta, mikä on muuttanut sisimpääni. Olen ottanut enemmän aikaa itselleni, huolehtinut itsestäni kuntoilemalla ja tehnyt mahdollisuuksien mukaan sellaisia asioita, joista nautin. Oma hyvinvointini heijastuu koko perheeseen. Jaksan ottaa paremmin vastaan lasten kiukut sekä osoittaa heille aidosti rakkautta ja välittämistä, koska tunnen itseni rakastetuksi ja hyväksytyksi tällaisena kuin olen.
Olen miettinyt sitä, miksi koin isojen lastemme pikkulapsivaiheen niin paljon raskaampana kuin tämän nykyisen elämänvaiheeni. Yksi selitys on mielestäni siinä, että voin itse nyt paljon paremmin. Olen työstänyt itseäni syvällisesti sekä saanut kokea Jumalan ja läheisteni rakkautta, mikä on muuttanut sisimpääni. Olen ottanut enemmän aikaa itselleni, huolehtinut itsestäni kuntoilemalla ja tehnyt mahdollisuuksien mukaan sellaisia asioita, joista nautin. Oma hyvinvointini heijastuu koko perheeseen. Jaksan ottaa paremmin vastaan lasten kiukut sekä osoittaa heille aidosti rakkautta ja välittämistä, koska tunnen itseni rakastetuksi ja hyväksytyksi tällaisena kuin olen.
Olen ymmärtänyt sen, miten toisen ihmisen rakastamisen
edellytyksenä on oman itsensä rakastaminen ja hyväksyminen. Rakkauden
kaksoiskäskyn voi tulkitakin kolmoiskäskyksi: ihmisen tulisi rakastaa Jumalan
ja lähimmäisen lisäksi myös itseään. Itsensä rakastaminen puolestaan lähtee
siitä, että Jumala rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Johanneksen
ensimmäisessä kirjeessä puhutaan kauniisti siitä, miten Jumala on rakkaus.
Hänen rakkautensa on parantanut niitä haavoja, joita minun sisimmässäni on
ollut ja on, jotta voin rakastaa lapsiani, miestäni ja muita läheisiäni.” (Elina
Koivisto - Aila Wallin: Elämältä se maistuu –keskustelukirjeitä äitiydestä ja
vanhemmuudesta)
Minua on puhutellut ajatus siitä, miten Jumala tuntee
jokaisen ihmisen 100 %:sti. Hän tietää sukujuuret ja yksilön elämän
hedelmöittymishetkestä lähtien tähän päivään. Sen vuoksi Jumalan rakkaus voi
parantaa niitä kipuja ja haavoja, joita toiset ihmiset ja elämä ovat sinuun
jättäneet. Voit rukoilla, että Jumala auttaisi sinua rakastamaan itseäsi ja
hyväksymään itsesi. Hän voi johdattaa ihmeellisesti sinua sellaisten ihmisten
ja asioiden pariin, joista voit saada juuri sellaista apua kuin tarvitset.
Raamatun mukaan Jumala on itse Rakkaus.
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että
me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja
lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala
on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” 1. Joh. 3:10-11