love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Anna anteeksi, vapaudut taakoista!

"Jeesus: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Matt. 6:14-15

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän hämmästelen ihmiselämän monimutkaisuutta. Lapsia on ehkä suhteellisen helppo opettaa pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi, mutta aikuisten maailmassa kauna, katkeruus ja anteeksiantamattomuus ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä.

Jeesuksen Vuorisaarnaan kirjatut sanat tuntuvat kovilta. Jeesus ei tälläkään kertaa anna ohjetta sen vuoksi, että hän haluaisi kenellekään pahaa. Hän ei missään nimessä halua kovuudellaan rikkoa lisää ihmistä, jolle on tehty vääryyttä. Hän antaa tuon ohjeen, koska hän tietää sen olevan ihmisen parhaaksi. Anteeksiantamattomuus pitää ihmistä kahleissa kiinni. Se sitoo menneisyyteen, vihaan, kaunaan ja katkeruuteen. Anteeksiantamattomuus on kuin raskas taakka, jota ihminen raahaa mukanaan. Pahimmillaan anteeksiantamattomuus vie sydämestä ilon, rauhan ja rakkauden. Anteeksiantamaton ihminen voi kuvitella, että hän voittaa, kun ei anna anteeksi, vaan päinvastoin kostaa pahantekijälleen. Harvoin kosto on kuitenkaan suloinen.

Aitoon anteeksiantoon tarvitaan nöyryyttä myöntää oma ja toisten ihmisten vajavaisuus. Aina ei edes tarvitse odottaa, että pyydetäään anteeksi. Voi vain antaa anteeksi ajatuksen tasolla riippumatta siitä, pyytääkö toinen anteeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jatkossa täytyisi alistua huonoon kohteluun tai suostua kynnysmaton rooliin. Terve viha auttaa laittamaan rajoja ja puolustautumaan, jottei jatkossa joutuisi kohtamaan huonoa kohtelua eikä minkäälaista hyväksikäyttöä.

Joskus elämässä tapahtuu niin karmeita asioita, että anteeksiantaminen tuntuu täysin mahdottomalta. Silloinkin kannattaa yrittää. Anteeksianto on tällöin pitkä prosessi, joka alkaa tahdon valinnalla. Tahdon antaa anteeksi, vaikka ei tunnukaan yhtään siltä. Prosessi voi olla äärimmäisen kipeä ja vaikea, mutta se kannattaa käydä. Sydämen anteeksianto ei onnistu, jos yrittää ohittaa kivun ja tuskan. Anteeksiantaminen on vastuunottoa omasta elämästä ja hyvinvoinnista sekä luopumista uhrin osasta. Siihen kannattaa hakea apua keskusteluista ystävän tai ammattiauttajan kanssa tai hyvistä kirjoista. Seurakunnassa ainakin papit ja diakoniatyöntekijät ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan tällaisissa kysymyksissä. Itse olen kokenut, että rukous minua väärin kohdelleen puolesta voi myös vapauttaa. Jos ei osaa muuten muotoilla rukousta, voi vaikka lukea Herran siunauksen hänelle.

Anteeksianto on luopumista halusta syyttää, tuomita tai rangaista väärintekijää. Sen sijaan väärintekijän voi antaa kaikkitietävän ja oikeudenmukaisen Jumalan käsiin. Anteeksianto on rakkauden valinta: otan todesta omat tunteeni ja kokemukseni ja haluan avautua rakkaudelle. Jeesus eli ihmisen elämän. Hän kävi läpi vaikeita anteeksiannon prosesseja. Hän koki hylätyksi tulemisen. Siksi Jeesus tuntee anteeksiannon kamppailun. Ristillä Jeesus on kädet levällään. Voit ajatella, että Jeesuksen kädet ovat valmiita ottamaan sinut tiukkaan halaukseen. Hän tahtoo sulkea sinut syliinsä, parantaa haavasi ja antaa elämääsi lohdutusta ja uutta toivoa. Hän rakastaa sinua!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti