Välillä oikeaan, välillä vasempaan

Kristillinen kasvatus ei ole aina helppoa edes kahden papin perheessä. Tai ehkä se on vaikeinta juuri pappien perheessä. Eräänä kesänä luimme lapsillemme raamatunkertomuksia Uskolliset ystävät -kirjasta. Lapset halusivat kuulla ilta toisensa perään kertomuksia Joelista, Esteristä, Eliasta ja Elisasta. Silloin kaksivuotias poikamme viehättyi erityisesti kertomuksesta Eliasta ja Baalin profeetoista. Hän yritti agitoida koko perhettämme kääntymään Baalin palvojiksi. "Rukoilkaa Baalia! Rukoilkaa Baalia!" kaikui tuon tuosta kesän aikana. Hän myös matki kertomuksen rukousta ja rukoili innokkaasti "Oi Baal, kuule meitä!"

Kuusivuotiaalle isosiskolle oli samana kesänä kirkastunut jo vähän paremmin kristinuskon ydin. Hän kuitenkin meni vähän toiseen ääripäähän. Hän kyseli minulta usein, uskooko se ja se ihminen Jeesukseen. Yritin kärsivällisesti selittää, että vain Jumala yksin tietää jokaisen ihmisen sydämen tilan. Siitä huolimatta tyttö oli aina välillä passittamassa ihmisiä helvettiin kuusivuotiaan varmuudella. Minä olin ihmeissäni, koska me vanhemmat emme olleet mielestämme antaneet hänelle sellaista mallia. Olimme yrittäneet kertoa hänelle armollisesta ja rakastavasta Jumalasta emmekä mielestämme edes puhuneet helvetistä.

Tämän päivän evankeliumiteksti puhuu ytimekkäästi siitä, miten helppo on eksyä kaidalta tieltä jompaan kumpaan suuntaan. Toisella suunnalla on vaarana välinpitämättömyys, jolloin ihminen lähtee kaidan tien sijaan lavealle tielle unohtaen Jumalan tahdon. Baalia ei nykyään Suomessa palvota, mutta Jumalan tilalle on helppo keksiä muita asioita, jotka tulevat omassa elämässä tärkeämmiksi kuin Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen.
Toisella suunnalla on vaarana vääränlainen uskonnollisuus, johon kuuluu toisten ihmisten tuomitseminen ja toisten yläpuolelle asettuminen.

Minä voin ainakin tunnustaa, että olen harhatunut molempiin suuntiin. Välillä unohdan Jumalan tahdon seuraamisen enkä kuuntele tarkasti Jumalan ääntä. Silloin elämääni tulee asioita, jotka vievät minua kauemmas Jumalasta. Toisaalta välillä olen mielestäni niin hyvä kristitty, että loukkaan toisia ihmisiä asettumalla heidän yläpuolelleen. Jumala kutsuu kuitenkin meitä inhimillisyyteen ja rakkauteen eikä kovuuteen ja tuomitsemiseen. Liiallinen hurskaus voi johtaa myös siihen, että Jumalan antamista lahjoista ja siunauksista tulee tärkeämpiä kuin itse Jumalasta.

Kapealta tieltä voi eksyä myös silloin, jos Jumalan tahdon sijaan kristitty seuraa jonkun toisen kristityn tahtoa. Kuitenkin Jumalan edessä meidän tulisi olla sisaruksia, jotka nöyrästi palvelevat toisiaan. Näiden monenlaisten vaarojen keskellä minun täytyy rehellisesti tunnustaa, etten omassa voimassani voi kulkea ahtaasta portista kaidalle tielle. Eksyminen on tällä suuntavaistolla enemmän todennäköistä kuin mahdollista.
Jesajan kirjan 31. luvussa on kuitenkin lohdullinen lupaus:

"Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivänja niukasti vettä,hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.Omin silmin sinä saat nähdä hänet.Aina kun olet eksymässä tieltä,milloin oikeaan, milloin vasempaan,sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:-- Tässä on tie, kulkekaa sitä.Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi kuin nainen verisen rievun ja huudat: "Tiehesi, saasta!"

Jesajan kohta rohkaisee luottamaan siihen, ettei kaidalla tiellä kulkeminen ole omassa varassani. Kasteessa kristitty on saanut avukseen ja opastajakseen Pyhän Hengen, jonka tehtävänä on johdattaa Jeesuksen seuraajaa oikealla tiellä. Pyhä Henki kuiskaa korvaan lempeästi ja tarvittaessa kovemmin, jotta emme jättäisi kaitaa tietä. Se tie on itse Jeesus. Hän sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Jeesuksen tarjoama tie on ihana, vaikkakin se on vaikea löytää sen kapeuden vuoksi. Jeesus kutsuu meitä laadukkaalle reitille, jossa saa kasvaa ihmisenä. Kaidalla tiellä kasvetaan kohti Jumalan kaltaisuutta. Jeesus-tiellä kulkevat levittävät siunausta myös niille ihmisille, jotka ovat heidän ympärillään.

Kaidalla tiellä kulkeminen vaatii mielestäni kahta asiaa, jotta voisi pysyä koko matkan tällä oikealla polulla. Ensimmäisenä edellytyksenä on Jeesuksen seuraaminen. Toisena edellytyksenä on se, että ihminen on oma itsensä. Jumalan edessä kukaan ei voi pitää rooleja eikä naamareita. Jumala tuntee jokaisen lapsensa niin täydellisesti, että hänen kohtaamisessaan täytyy luopua valeasuista. Ajassamme on paljon kulissien rakentamista, paremman kuvan antamista itsestään, nautintojen ja elämysten tavoittelemista sekä suorittamista ja pätemistä toisten ihmisten edessä.

Kaita tie kutsuu kuitenkin toisenlaiseen elämään. Sillä tiellä ei saa pikavoittoja eikä aina lyhyellä tähtäimellä nautintoja tai hyvää mieltä. Välillä kaidalla tiellä on tosi ahdistavaa kulkea, kun joutuu käymään läpi omia kipujaan. Silti se on ihana tie, koska se vie perille asti ikuisuuteen Jumalan luo. Se on rikas tie, joka tuottaa pitkällä tähtäimellä iloa, tyydytystä ja helpotusta.

Olli Valtonen kirjoitti kesällä Askel-lehdessä nykyaikaisesti Pyhästä Hengestä otsikolla "Pyhä mentori":"Pyhällä Hengellä on nimi Parakletos ja monta tehtävää. Hän on auttaja ja puolustusasianajaja. Navigaattori. Inspiraattori. Mentori. Personal Trainer. Kehottaja. Lohduttaja. Terapeutti. Hän on koko ajan läsnä. Aina valmiina. Ihmisen uskollinen palvelija.- -Pyhä Henki on tasapuolisesti kaikkien meidän vierellämme. Hän tekee kaikkea samaa kuin Jeesus. Mutta siis hyvin henkilökohtaisesti ja joka hetki, sekunti sekunnilta." Pyhä Henki on kasteessa lupautunut henkilökohtaiseksi avustajaksemme.

Meitä ei jätetä yksin kulkemaan kaitaa tietä eikä meidän tarvitse pelätä lavealle tielle joutumista, vaan me saamme luottaa tällaisen upean mentorin ohjaukseen. Omassa elämässäni olen huomannut, miten elämäni menee hyvään suuntaan silloin,kun kuuntelen enemmän Jumalan ääntä kuin muiden ihmisten ääntä. Välillä Pyhä Henki vie tilanteisiin, jotka tuntuvat tukalilta, ikäviltä ja hankalilta. Silloin olisi helpompi luovuttaa ja kuunnella omaa sisintä ja muita ihmisiä. Pitkällä tähtäimellä kuitenkin Pyhö Henki vie ratkaisuihin, jotka tuovat elämään rauhaa, iloa ja rakkautta. Mitä avoimempia olemme hänen työlleen, sitä helpommalla pääsemme tuolla tiellä.


Pyhä Henki tahtoo johdattaa ihmisiä elämään, jossa Jumala on varsinainen nautinnon kohde. Hän on Raamatun mukaan Rakkaus, joten hänen lähellään koemme itsemme rakastetuiksi, hyväksytyiksi ja tärkeiksi. Meitä kutsutaan olemaan kuuliaisia Jeesuksen seuraajina. Silloin Jumala voi ottaa meidät käyttöönsä, niin että hän pystyy ohjaamaan muitakin ihmisiä seuraamme kaidalle tielle. Armollinen Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen, joka tarkoittaa eroa Jumalasta. Sen sijaan hän käyttää kaiken mielikuvituksensa, taitonsa ja suhteensa johdattaakseen mahdollisimman monta ihmistä kapealle tielle.