Perheessämme on kuitenkin ollut syksyjä, jolloin haasteita on ollut paljon enemmän. Sen vuoksi jaan tämän kirjoituksen, joka lähetettiin Paavalin ja Mikaelin seurakunnan postituslistalla oleville perheille. Omistan tämän kirjoituksen erityisesti kummipoikani ja siskoni perheille. Niissä perheissä jännitetään ekaluokalle lähtemistä.
Elokuu on täynnä tunnetta. Haikeutta
kesästä, joka on loppumassa. Kiitollisuutta kaikesta hyvästä,
mitä kesän aikana on koettu. Helpotusta siitä, että arki tuo
mukanaan rytmin. Jännitystä lapsen aloittaessa päiväkodin,
eskarin, koulun tai siirtyessä uuteen kouluun. Huolta siitä, miten
jaksaa arjen paineissa. Iloa siitä, että saa nähdä pitkän tauon
jälkeen työkavereita, kerhokavereita, puistotuttuja tai ystäviä.
Innostusta, kun saa suunnitella uutta harrastusta.
Riippumatta siitä, millainen sinun
perheesi syksy on, saat luottaa siihen, että et ole yksin haasteiden
keskellä. Kaikkivaltias Jumala on rinnallasi. Hän tietää teidän
elämästänne kaiken ja hän tahtoo olla auttamassa teitä elämään
hyvää arkea tänäkin syksynä. Neljän lapsen äitinä olen
kokenut, että rukous on valtava voimavara, joka vapauttaa vanhempaa
murehtimasta ja huolehtimasta liikaa. En voi olla suojelemassa
lastani kaikilta kolhuilta, mutta luotan siihen, että Jumala
lähettää heidän turvakseen enkeleitä. Sen vuoksi lapsen voi
lähettää kerhoon, päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin
turvallisella mielellä. Tästäkin elokuusta selvitään.
Jumala, anna hyvä alku,
ja anna oppimisen ilon kestää
elämän loppuun saakka.
Aamen.
(Monica Vikström-Jokela)
Älköön
mikään
huolettako
sinua.
Älköön
mikään
pelottako
sinua.
Kaikki on
ohimenevää.
Kärsivällisyys
voittaa kaiken.
Siltä, joka
pysyy jumalassa,
ei puutu
mitään.
Jumala yksin
riittää.
Aamen.
(Pyhän Teresan
kirjanmerkki)
Herra, auta
meitä
suostumaan
arkipäiväämme.
Auta meitä
arvostamaan hetkiä,
joihin ei
sisälly mitään erityistä,
hetkiä, jotka
ovat täynnä työtä, aherrusta ja totunnaita rytmiä.
Opeta meitä
näkemään uusin silmin myös ihmiset,
joiden lähellä
elämme.
He tuottavat
meille iloa ja päänvaivaa,
he aiheuttavat
meille työtä,
mutta kukaan ei
voi heitä korvata.
Auta meitä
arvostamaan heitä silloinkin,
kun asiat
sujuvat eri tavalla kuin olisimme toivoneet.
ohjaa meitä
arvostamaan
hiljaista uskoa
ja luottamusta.
(Anna-Mari
Kaskinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti