Nöyryyskoulussa

Kuudennella luokalla meidän koulullamme kävi vierailija, muistaakseni hän oli evankelista Hursti, joka kertoi värikkäästi tiestään täydellisestä hulttiosta Jumalan lähettilääksi. Kuuntelin vaikuttuneena kertomusta ja mietin sitä, miten Jumalalla ei voi olla koskaan minulle käyttöä, koska olen elänyt niin kilttiä elämää. Minulla ei olisi kerrottavana upeita tarinoita siitä, miten huonoa elämää elin ennen kuin Jeesus tuli ja pelasti minut. 

Nyt 39-vuotiaana katselen asioita aika erilaisesta näkökulmasta. Minulla ei ole enää pienintäkään tarvetta ajatella, että olisin elänyt liian kilttiä elämää kelvatakseni Jumalan työhön. Käsitykseni synnistä on muuttunut aika radikaalisti näiden vuosien aikana. Olen oppinut sen, miten syntiä on kaikki se, mikä erottaa minut Jumalasta, lähimmäisestä ja itsestäni. Minun ei tosiaankaan tarvitse haikailla elämääni yhtään enempää syntiä. Sitä on ihan riittävästi elämässäni, vaikka pyrinkin elämään Jumalan tahdon mukaan. 

Viime sunnuntain jumalanpalveluksessa raamatuntekstit puhuttelivat minua erityisen paljon. Lähtiessäni kirkosta eräs ihminen kiitti minua blogiteksteistäni, jotka ovat rohkaisseet häntä. Hänen mielestään teksteissäni on sellaista kannustavuutta, jota jumalanpalveluksen saarnassa peräänkuulutettiin. Minäkin pidin kovasti saarnasta. Se oli niin puhutteleva, että päädyin tekstailemaan anteeksipyyntöviestiä kesken saarnan. Minua alkoi painaa se, miten olin puhunut rumasti toiselle ihmiselle. Raamatunsanan edessä en voinutkaan enää puolustella itseäni sillä, että toinen oli puhunut minulle ensin ilkeästi, vaan jouduin vastuuseen omista sanoistani. Jaakobin kirjeen kolmannessa luvussa kielestä on kirjoitettu rajusti, mutta varsin paikkaansapitävästi.  

"Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä." (Jaak 3:5-12)

Luvun alussa on kirjoitettu vielä se, miten opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. Minun täytyy siis ottaa ohjeet tosissani. Jeesuskaan ei evankeliumitekstissä yhtään lieventänyt Jaakobin kirjeen näkemyksiä, vaan latasi täyslaidallisen varoittavia sanoja siitä, miten sanojen perusteella tuomitaan syylliseksi.

"Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt. 12: 35-37)

Välillä tekee todella hyvää lukea tällaisia sanoja. Tulen helposti niin ylpeäksi, etten huomaa omia virheitäni ja syntejäni. Sen vuoksi omiin heikkoihin kohtiini osuvat raamatunkohdat ja saarnat pakottavat minut nöyrtymään Jumalan ja lähimmäisen edessä. Mennessämme Miehen kanssa illalla nukkumaan selvisi, että olin mokaillut myös jumalanpalveluksessa. En tietenkään tullut ajatelleeksi, että näpytellessäni tekstaria saarnan aikana, siitä kuului ääni. Mies oli joutunut häpeämään edessäni sitä, että vaimo tekstaili toisella penkkirivillä kesken saarnan pitkään ja hartaasti. Hän oli tuskin ainoa edessäni istuvista, joka häiriintyi näpyttelystäni. Heille tuskin tuli mieleen, että saarna puhutteli minua niin syvästi, että synnintunnossani lähetin anteeksipyyntöä. Tarkoitukseni oli taas hyvä, mutta toteutus vähän heikonlainen. Niin käy minulle aika usein. 

Onneksi saan tänäänkin turvautua siihen, että kelpaan Jumalalle tällaisena epätäydellisenä ja syntisenä. Vaikka ihmiset eivät aina pysty antamaan minulle anteeksi, Jumala pystyy. Armo on totta minunkin elämässäni. Jeesus on kuollut minun puolestani, jotta saan uskoa anteeksi kaikki tyhmät ja väärät sanat sekä ajattelemattomuuteni.