love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Turvallisissa käsissä

Muistan hyvin ensimmäisen automatkan esikoisen kanssa sairaalasta kotiin. Olimme mieheni kanssa ihan vauhkoina siitä, miten selviäisimme matkasta. Vastuu painoi nuorten vanhempien harteilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Miten voisimme suojella rakasta lastamme automatkalla kaikilta vaaroilta? Miten selviäisimme hänen kanssaan kotielämästä? Miten voisimme suojata koko hänen elämänsä?

Viidentoista vuoden aikana olemme neljän lapsemme kanssa kokeneet monenlaisia tilanteita, joissa on ollut huolta ja pelkoa. Vaikeissa tilanteissa usko Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon on tuntunut erityisen tärkeältä. On paljon tilanteita, joissa lapsi joutuu selviämään yksin ilman vanhempien apua, mutta niissäkään tilanteissa hän ei ole yksin. Vanhempina saamme luottaa siihen, että Jumala on sitoutunut kasteessa pitämään huolta lapsistamme. Hän on luvannut lähettää enkeleitä suojelemaan ja varjelemaan heitä. Se ei tarkoita sitä, että elämä olisi täydellistä ja kaikki menisi aina hyvin. Jumala on lähellä myös silloin, kun ihhimillisesti ajateltuna asiat menevät pieleen. Silloinkin saamme turvautua häneen.

En ole itse nähnyt enkeleitä, mutta olen kuullut paljon koskettavia kertomuksia heidän avustaan. Tämä kertomus on niistä kauneimpia: ”Kerrostalossa oli syttynyt tulipalo. Nainen seisoi ulkona hyvin järkyttyneenä. Hän yritti pakottaa palomiehiä menemään kerrostaloon. Hänen pieni tyttärensä oli nukkumassa palavassa talossa. Palomiehet eivät suostuneet äidin pyyntöön. He sanoivat, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Äiti meni polvilleen maahan ja huusi apua Jumalalta. Hetken päästä tyttö käveli ulos talosta. Hän oli ihmeissään äitinsä voimakkaasta reaktiosta. Äitihän oli itse tullut herättämään häntä ja sanonut, ettei tytön tarvitse pelätä. Hän oli ottanut tyttöä kädestä kiinni ja johdattanut hänet ulos. Jumalan enkeli oli naamioitunut äidin näköiseksi, niin ettei tyttö pelästynyt enkeliä vaan totteli tämän käskyjä.

Pyhä Jumala, kiitos näkymättömästä todellisuudesta,
joka ympäröi meidät.
Kiitos enkeleistä, jotka lähetät matkamme varrelle.
Kiitos niistä lukemattomista kerroista,
jolloin enkelit ovat varjelleet ja johdattaneet meitä,
vaikka emme ole itse olleet siitä tietoisia.
Oma rakkautemme on rajallinen.
Lähetä enkelisi tänäänkin rakkaidemme ympärille.
Suojele heitä. Auta meitä pysymään sinun lähelläsi. Aamen
Anna-Mari Kaskinen

2 kommenttia:

  1. Niin lohdullista tietää, ettei meidän tarvitse edes yrittää pärjätä ja selvitä yksin, kun vain uskallamme luottaa. Me aikuisetkin. <3

    VastaaPoista