love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kaunis kenkäfriikki

Imelda Marcos tuli tunnetuksi ensin missinä. Maailmalaajuisen tunntettavuuden hän sai, kun hänen puolisostaan tuli Filippiinien yksinvaltias. Kaunis nainen rakastaa kenkiä eikä mitä tahansa kenkiä, vaan amerikkalaisia ja eurooppalaisia merkkikenkiä, joiden hinta voi joskus olla käsittämättömän korkea. Imeldan valtava kenkäkokoelma hämmästytti aikanaan maailmaa ja muodostui kohtuuttomuuden symboliksi kaakkoisaasialaisessa maassa, jossa monet yhä kulkivat paljain jaloin köyhyyden vuoksi. "Minulla ei ollut kolmeatuhatta kenkäparia. Minulla oli 1060. " Imelda Marcos vähätteli jossain vaiheessa kenkiensä määrää. En tiedä, mikä on totuus Imeldan kenkien määrästä. Tutkiessani asiaa löysin tietoja, joissa kenkäparien määrä oli 1220 ja 2700 välillä.

Imeldan asenne ei yllättänyt minua. Hän kärsi miehensä vallan vuosina selvästikin yhdestä seitsemästä kuolemansynnistä eli ahneudesta. Ahneuteen kuuluu se, että ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, vaan haluaa jatkuvasti lisää. Kampaajalla käydessäni näytin kampaajalleni paria mekkoa, jotka näin trendikkäässä lehdessä jääkiekkoilijoiden kauniilla rouvilla. Niiden hinta oli 1000 euroa ja 2000 euroa, vaikka olivat aika tavallisia mekkoja. "Kuinka monta nälkäistä olisi tuollakin rahalla ruokittu?" totesi kampaajani.

Ahneus ei kuitenkaan ole vain Imelda Marcosin, jääkiekkoilijoiden rouvien tai evankeliumitekstin rikkaan miehen ongelma, vaan se saa valtaansa meistä kenen tahansa, minut ja sinut.

Evankeliumitekstin kertomuksessa hämmästyttää se, miksi köyhä Lasarus ei voinut saada edes pöydältä tippuvia palasia. Rikas ei selvästikään tuntenut minkäänlaista myötätuntoa köyhiä kohtaan. Ehkä hän vertasi omaa elämäänsä vain niihin ihmisiin, jotka elivät samassa kuplassa hänen kanssaan. Ehkä hän heihin verrattuna ei ollutkaan edes rikas, vaan ihan keskiluokkaa. Ahneuden synnin sanotaankin vaikuttavan koko ihmisen persoonaan. Ahneus ei tule esille vaan rahankäytössä, vaan myös suhteessa lähimmäisiin. Ihminen, joka ei ole valmis jakamaan rahoistaan toisille ihmisille, on usein itsekäs ja laskelmoiva myös ajankäytössään. Tällöin ihminen miettii tarkasti, kenestä ihmisestä on hänelle hyötyä ja kenestä ei. Ahne ihminen on usein saita myös osoittamaan toisille myötätuntoa eikä ole välttämättä kiinnostunut lähimmäistensä elämästä.

Me suomalaiset olemme maailman mittakaavassa rikkaita. Siitä huolimatta me olemme viime aikoina kansakuntana olleet vahvasti sitä mieltä, ettei meillä ole varaa auttaa. Kehitysyhteistyöhön käytettäviä varoja on vähennetty järkyttävän paljon. Mielenosoituksissa on annettu ymmärtää, miten maahamme ei mahdu uusia huollettavia.

Ymmärrän hyvin sen, että monen suomalaisen elämä on tiukkaa. Varsinkin täällä Helsingissä asuminen vie käsittämättömän suuren osan palkasta, eläkkeestä tai opintorahasta. Monet joutuvat venyttämään penniä, mutta silti meillä ei ole mielestäni kansakuntana varaa kääntää selkäämme vielä huonommassa asemassa oleville. Suvivirren sunnuntain kolehdilla tuetaan Etelä-Sudanissa lasten koulutusta. Väkivaltaisten konfliktien ja sotien riivaamassa maassa vain 25% asukkaista on lukutaitoisia. Katsopas ympärillesi ja mieti, mitä se tarkoittaisi meillä. Millaista elämämme olisi, jos täällä kirkossa olevista vain joka neljäs osaisi lukea?

Raamatuntekstissä kuvattiin, miten rikkaan miehen elämä oli maan päällä pelkkää juhlaa ja ylellisyyttä. Usein sanotaan, että ihminen huomaa hyvät asiat vasta sitten, kun ne on otettu häneltä pois. Terveydestä tulee tärkeä vasta sitten, kun joutuu kokemaan sairautta. Perheen arvon tajuaa joku vasta sitten, kun on vaarassa menettää sen. Puhumattakaan siitä, miten helppoa on elää ahneesti ja tyytymättömästi tavoitellen koko ajan parempaa palkkaa, hienompaa asuntoa, laadukkaampia kenkiä ja uudempaa autoa. Tässä ajassa eläminen on haastaa siinäkin mielessä, että koko ympäröivä yhteiskunta rohkaisee meitä ahneuden syntiin. Elämme mainosyhteiskunnassa, jossa kuluttajaa houkutellaan erilaisilla lupauksilla hankkimaan itselleen kaikkea hyvää enemmän ja enemmän. Lórealin mainoslause "Koska sinä olet sen arvoinen" on tyyppiesimerkki mainonnasta, jonka pauloihin on helppo jäädä. Mainosten viesti on aina samansuuntainen: sinusta tulee onnellisempi ihminen, jos ostat tämän tavaran tai palvelun. Tyytyväisyys, vaatimattomuus ja anteliaisuus eivät todellakaan ole tämän ajan ykkösarvoja. Siitä kertoo jotain viitisen vuotta sitten Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisema tutkimus, jonka mukaan helsinkiläisnuorten suurin pelko on rahattomuus. Lähes puolet 11-19 vuotiaista nuorista pelkää rahattomuutta enemmän kuin esimerkiksi kuolemaa, sotaa tai asunnottomuutta.

Raamatussa puhutaan yllättävän paljon rahasta. Itse asiassa Jeesus opetti enemmän rahan etiikasta kuin esim. seksuaalimoraalista. Luukaksen evankeliumissa kerrotaan miehestä, joka tuli pyytämään Jeesukselta apua perinnönjakoon. Jeesus suhtautui pyyntöön nuivasti, melkeinpä tylysti. Hän sanoi länsäoleville: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." (Luuk.:12:15).
Jeesus otti muuallakin rajusti kantaa rahaan ja ahneuden syntiin. Hänen mukaansa raha on kuin voima, joka taistelee Jumalaa vastaan ihmisen herruudesta. Luukaksen evankeliumissa (Luuk. 16:13) Jeesus sanoo: "Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." Raha ja omaisuus sekä niiden ahnehtiminen ovat siis todellisia kiusauksia, jotka voivat tuhota kenen tahansa ihmisen ja myös kristityn elämää.

Rahanhimo johtaa ihmiset uhraamaan tärkeitä asioita elämässään. Monet ovat valmiita tekemään pitkää työpäivää perheen ja muiden läheisten ja jopa oman terveyden kustannuksella, jotta saisivat elintasoansa kohoamaan. Evagrios puhui ahneudesta demonina, voimana, joka yritää ulkopuolelta saada meistä otetta. Vähän samaan tapaan puhutaan nykyään markkinavoimista, joiden perusteella tehdään poiliittisia päätöksiä tai vaikkapa lopetetaan tehtaita. Ongelmallista markkinavoimissa on niiden epämääräisyys ja persoonattomuus. Kukaan ei ole oikeastaan vastuussa ikävistä päätöksista, kun ne voidaan sysätä epämääräisten markkinavoimien aiheuttamiksi.

Isossa katekismuksessa Martti Luther kuvaa omaisuutta epäjumalana tavalla, joka ihme kyllä sopii vielä meidänkin aikaan. Moni ajattelee, että hänellä on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hänellä on rahaa ja omaisuutta. Hän luottaa siihen ja rehentelee sillä niin itsevarmana, ettei piittaa kenestäkään yhtään mitään. Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään. Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti.

Rahankäyttö ei ole neutraali asia, koska se paljastaa, mikä on pohjimmiltaan tärkeää ihmiselle. Se, joka käyttää rahansa omaan hyvinvointiin, on kiinnostunut lähinnä omasta navastaan. Se taas, joka käyttää rahoistaan ylimääräisen osan hyväntekeväisyyteen, osoittaa sydämessään olevan rakkautta ja myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, joiden asiat ovat huonommin kuin hänellä. Jeesus opetti Vuorisaarnassaan oikeanlaista asennetta mammonaan: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuohojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Matt. 6:19-21

Imelda Marcosin kengille kävi juuri näin. Helsingin Sanomat kertoi, että yli 150 laatikollista  vaatteita, asusteita ja kenkiä siirrettiin kaksi vuotta sitten presidentinpalatsista turvaan kansallismuseoon, kun termiitit, kosteus ja home uhkasivat tavaroita. Museossa laatikot kuitenkin unohtuivat halliin, jossa tuho jatkui, koska vuotava katto päästi trooppiset sateet sisään.

Ahneuden sijaan meitä kutsutaan myötätuntoon, rakkauteen ja anteliaisuuteen, joka on ahneuden vastavoima eli hyve. Mammonan mahti ihmisen elämässä pienenee pienenemistään, jos hän alkaa antaa omastaan muille. Muille omaisuuttaan jakavalle raha ei ole enää epäjumala, vaan siitä voi tulla väline tuoda toisten ihmisten elämään iloa ja apua. Sananlaskuissa sanotaan (11:24):"Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy."

Sain taas kerran kokea tämän. Ostin itselleni alennusmyynnistä 50 kappaletta Anja Nwosen kirjaa ”Äidin vuosi” 2,90 euron hinnalla, jotta voin sitä jakaa lahjaksi. Menin postiin viemään kolmea kirjaa, jotka lähetin Wife and Wifestylen –arvonnassa voittaneille. Koin, että Jumala palkitsi anteliaisuuteni. Matkalla näin alennuskorissa valkoisen kengän. Kokeilin kenkää, joka sopi täydellisesti. Menin kassalle iloisena kertoen, miten laitan 20-vuotishääpäiväjuhlaani elokuussa Suomenlinnaan nämä kengät, jotka ovat juuri samannäköiset kuin minun hääkenkäni 20 vuotta sitten, vähän vaan korkeammalla korolla niin kuin aikuisemmalle naiselle sopiikin. Hymyoli leveä maksaessani valkoiset satiinipäällysteiset kengät, joiden hinta oli uskomattoman halpa, 10 euroa. Jumala pitää tarpeistamme huolta silloin, kun olemme valmiita olemaan myötätuntoisia ja anteliaita lähimmäisiämme kohtaan. Minä en ollut suunnitellut ostavani uusia kenkiä juhlapäivääni varten, mutta Jumala rakkaudessaan halusi helliä minua. Mitähän hyvää hän tahtoo antaa sinulle?





tiistai 10. toukokuuta 2016

Voittajan on helppo hymyillä!

Hei lukijani! Olen sirtynyt pitämään käytännön syistä blogiani pääasiassa Facebookiin. Löydät minut Facebookista nimellä Wife and Wifestyle ja Elina Koivisto. Päivittelen sinne yleensä päivittäin! 


Perjantaina iltapäivällä huomasin, että olin saanut työsähköpostiin soittopyynnön Kotimaan päätoimittajalta. Hän oli lähettänyt viestin jo useita tunteja aikaisemmin, mutta minä en ollut vapaapäivän vuoksi roikkunut netissä. Soitin heti päätoimittaja Mari Teinilälle ja sain kuulla, että minut on valittu voittajaksi Kotimaan pro blogi -kilpailussa. En ollut perinteiseen suomalaiseen tapaan yhtään vaatimaton enkä yllättynyt. Olin niin varma voitostani, että pyysin Spirit2016-tapahtumassa lempivalokuvaajaani Jani Laukkasta ottamaan minusta kuvan mahdollista voittoa varten. Minussa täytyy olla niitä Maupertuisin retkikunnan tuomia ranskalaisia geenejä, joiden vuoksi Korteniemen sukuun on tullut tummia ja iloisia tyttöjä. Voisin lisätä vielä adjektiivien joukkoon itsevarman. Eihän suomalainen voi olla näin itsevarma, vaan pyytelee anteeksi olemassaoloaankin.
Olin voitosta todella onnellinen. Olen eka kertaa elämässäni tilanteessa, jossa pitää todella tarkasti miettiä menonsa. Teinit vievät tuhkatkin pesästäwink emoticon Sen vuoksi pieni lisätulo ei ole pahitteeksi, vaan voin sillä hemmotella itseäni ja ostaa vaikkapa pari kivaa mekkoa ja hajuveden. Olen niin kovasti luopunut lasten vuoksi omista tarpeistani, etten ole vuosikausiin ostanut edes hajuvettä itselleni. Viime kesänä tosin eräs uskollinen blogini lukija antoi minulle Happy-hajuveden, josta olenkin ollut iloinen koko vuoden.
Lauantai-illaksi kutsuin terassillemme kaksi bestistä juhlimaan voittoani. Toinen ei päässyt, mutta toisen kanssa joimme lasilliset kuohuviiniä ja juttelimme syvällisiä lämpimässä kesäillassa. Hän toi mukanaan kuoharin, koska minä en ole kovin asiantunteva tällä alueella. Olen siis edelleen käynyt elämässäni vain kerran ALKOSSA. Ostin ystävättären opastuksella kuoharit 40-vuotisjuhlaan. Olen käyttänyt alkoholiin elämässäni noin 50 euroa. Siihen nähden olen kyllä siemaillut aika määrän alkoholia, kun aika usein juhlissa juon lasillisen. Papin ammattitaitooni kuuluu kakunleikkaamisen lisäksi kuoharin lipittäminen.
Olen tosi onnellinen voitostani ja toivon, että se toisi elämääni paljon hyviä asioita. Olen tehnyt sivutoimilpahakemuksen, jossa kerroin anovani lupaa tehdä kirjoja ja muita kirjoitustöitä, koulutuksia ja luentoja, juontotehtäviä sekä radio- ja TV-työtä. Odotan innolla, mihin kaikkeen pääsen vielä mukaan. Erityisesti olen kiinnostunut toimimaan mallina muotinäytöksissä (lapsuuden haave) sekä saamaan kutsuja julkkisten kokkareille. Aloittaessani urani kirkkoherran rouvana meille sateli paljon kutsuja juhliin. Nykyään pääsemme juhliin Miehen kanssa todella harvoin. Tovottavasti minusta tulisi niin merkittävä blogisti, että saisin kutsuja kulttuuritapahtumiin ja cocktail-tilaisuuksiin. Minun kanssani aika ei käy taatusti pitkäksi: taidan hyvin sekä small talkin että syvälliset keskustelut.
PS. Elokuussa vietämme 20-vuotishääpäivää avioliiton vuosipäivän rukoushetken merkeissä Suomenlinnassa. Tarinamme alku on ihan poikkeuksellisen romanttinen. Jos tiedät jonkun lehden, joka voisi tehdä siitä jutun, saa vinkata