Syksyn tullen olen hämmästellyt sitä, miten vähän arjessa on aikaa kohdata omia lapsia. Kuopuksen kanssa vietän paljon laatuaikaa arkivapaillani, mutta isompien lasten kanssa saa tehdä töitä, että löytää yhteistä aikaa. Olen yrittänyt laittaa taas iltamenot minimiin, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että yhteistä aikaa on aivan liian vähän. Lapsilla on koulun ja läksyjen lisäksi omat harrastuksensa, kavereiden luona kyläilynsä sekä ruutuaikansa. Yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä perheellemme, vaikka lapset syövät yleensä aika nopeasti. Iltaisin olen nauttinut niistä lyhyistä hetkistä, jotka olen viettänyt lasten sängyn vierellä. Neiti haluaa nyt mennä yksin nukkumaan. Sen vuoksi olen alkanut "vaatia" häneltä laatuaikaa tyyliin "nyt on puhuttava hetki äidin kanssa". Yleensä hän on suostunut aivan kiltisti :)
Miehen kanssa kisailemme siitä, kumpi saa nukuttaa. Pötköttely lapsen vieressä peiton alla ja kirjan lukeminen on aivan ihanaa puuhaa. Tänään Kuopus oli jo valinnut minut nukuttajakseen, mutta Mies sai lirkuttelemalla loppujen lopuksi nukutusvuoron. En ollut kuitenkaan kateellinen, koska pääsin nukuttamaan Pikkuherraa. Mies keksi, että voisimme alkaa lukea hänen kanssaan Narniaa. Innostuin heti ajatuksesta. En ole ikinä lukenut Narniaa, koska se oli Miehen ja isojen lasten projekti jokunen vuosi sitten. Nyt minä saan sukeltaa koulupojan kanssa jännittävään seikkailumaailmaan. Kirja on niin paksu, että sitä iltasatuna lukiessa menee varmaan koko syksy. Ei hassumpi projekti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti