Aitoa välittämistä virtuaalisesti

Sain eilen eräältä Facebook-ystävältä viestin. Hän oli huolestunut, koska en ollut päivittänyt blogiani pitkään aikaan. Hän oli mielessään siunannut minua ja toivoi, että asiani ovat hyvin. Viesti kosketti minua syvältä. Taas kerran havahduin siihen, miten virtuaalimaailmassa välittäminen on todellista ja aitoa. Virtuaaliystäväni oli tehnyt oikeita havaintoja. En ole päivittänyt blogiani, koska olen ollut väsynyt ja stressaantunut poikkeuksellisen suuren työtaakkani alla. Iltaisin en ole ehtinyt kirjoittamaan blogitekstejä lasten nukahdettua, koska minun on täytynyt pitkien työpäivienkin jälkeen jatkaa hommia iltaisin. Kesäinen energisyys ja ilo uudesta blogistani olivat jo ehtineet kadota, mutta rennot vapaapäivät ja saamani kaunis viesti palauttivat halun kirjoittaa blogitekstejä. Tajusin taas kerran, että kirjoittaminen on minulle tärkeä henkireikä, jolle haluan löytää arjestani aikaa.

Saamani viesti tuli ihmiseltä, joka on kotoisin kotipaikkakunnaltani Pellosta. Facebook-kavereissani ja blogieni lukijoissa on myös ihmisiä, joita en ole koskaan tavannut kasvoista kasvoihin. Väitän silti, että yhteytemme on aitoa ja todellista. Sen olen saanut huomata monta kertaa. Viime vuonna olin aatonaattona aivan poikki. Raskas syksy oli vienyt voimani. Lisäksi joulunalusaika oli ollut tiukkaa töissä. En ollut ehtinyt tehdä kotona jouluvalmisteluja sillä tavalla kuin olisin halunnut. Aatonaattona minulla oli vielä suunnittelematta jouluaaton kirkot, ostamatta osa joululahjoista sekä valmistelematta suurimmaksi osaksi jouluaaton sukupäivällinen. Mies oli töissä eikä voinut auttaa minua. Veljeni ja hänen vaimonsa olivat onneksi meillä ja tekivät suuren osan sukupäivällisen valmisteluista. Siitä huolimatta tunsin itseni lopen uupuneeksi laittaessani kotia kuntoon ja valmistellessani vuoden tärkeimpiä kirkkohetkiä. Jostain sain kuitenkin tarvittavan voiman. Myöhemmin kuulin, että ainakin kaksi FB-ystävää, joita en ollut tavannut virtuaalimaailman ulkopuolella, olivat rukoilleet puolestani. Jumala oli laittanut nämä ystävät huokailemaan puolestani, vaikka en ollut edes vihjaissut Facebookissa tarvitsevani apua.

Tänä kesänä tapasin syvällisesti kaksi FB-ystävää. Toinen tapaaminen oli ihan sattumaa, tai ehkä enemmänkin Jumalan johdatusta. Kohtasin eräässä kastejuhlassa ihmisen, jolle oli aikoinaan tullut tunne, että hänen pitää pyytää minua ystäväkseen. Olemme tykkäilleet toistemme päivityksistä sekä inspiroituneet jakamistamme linkeistä. Kastekahveilla jutellessa tuntui siltä, että olisimme tunteneet jo pidemmänkin aikaa. Virtuaalinen yhteys nopeutti tutustumista huomattavasti. Kesällä tapasin toisen virtuaaliystävän ihan suunnitellusti. Olemme yrittäneet tavata jo monta kertaa tuttavuutemme aikana, mutta aina jommalle kummalle on tullut jokin este. Tapaamisemme oli rento ja syvällinen. Pystyimme heti ensimmäisellä kerralla puhumaan sellaisella tasolla, jolla en kovinkaan helposti keskustelisi naapureiden tai monenkaan työtoverini kanssa. 

Minulle virtuaalimaailma on Jumalan suuri lahja. Olen saanut elämääni sen kautta paljon iloa, yhteyttä ja välittämistä. Olen myös saanut olla ilahduttamassa, rohkaisemassa ja auttamassa toisia ihmisiä kirjoituksillani, kannustavilla kommenteillani ja rukouksillani. New Wine -konferenssissa oli kuuntelevaa rukousta. Minä en tapojeni mukaisesti nähnyt mitään näkyjä enkä saanut erityisiä profeetallisia sanoja. Ryhmässäni oli kuitenkin nainen, jolla oli selvästikin profetoimisen lahja. Hän näki minut valkoisessa mekossa kukkaniityllä. Poimin niityllä päivänkakkaroita ja jaion niitä sitten muille. Nainen tulkitsi näyn niin, että minä saan olla ottamassa vastaan Jumalalta hyvoä lahjoja ja jakaa niitä muille. Huvittavaa oli se, että matkalla tuohon tilaisuuteen, olin poiminut kauniin päivänkakkaran ja laittanut sen korvan taakse tyttömäisesti. Matkalla se kuitenkin putosi, joten nainen ei sitä voinut tietää. Facebook-ystäväni viesti muistutti minua Jumalan antamista unelmista ja tehtävistä. En halua lannistua enkä menettää näkyjäni syksyn pimentyessä, vaan tahdon olla omalla paikallani rohkeasti todistamassa Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta.