love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Tehkää tie kuninkaalle!

Uusimmassa Uusi Tie -lehdessä oli iso artikkeli lähetystyöntekijöistä, Juha ja Anu Saaresta, jotka tekivät työtä perheensä kanssa Omskin seurakunnassa Siperiassa. Oli puhuttelevaa lukea sitä, miten ihmeellisesti Jumala johdatti pariskuntaa eri vaiheissa. Tie lähetystyöntekijöiksi ei ollut suora eikä helppo, mutta kaikessa näkyi täydellinen Jumalan johdatus. Juha Saari ei itse olisi halunnut ensisijaisesti Siperiaan, mutta häntä ja perhettä tarvittiin sinne tienraivaajiksi työhön, joka oli vasta alkamassa. Perheen kotikin piti rakentaa melkein alusta lähtien itse. Huolella tehdystä kodista tuli samalla seurakunnan kokoontumispaikka ja rovastikunnan keskus, jossa alueen työntekijät vierailivat ahkerasti.

 Työhön Juha Saarta oli valmistanut se, että hän oli tehnyt yliopisto-opinnoissaan gradun Siperian suomalaisten sielunhoidosta ennen Venäjän vallankumousta. Tutkimuksessaan hän huomasi sen, miten Jumala käyttää vain ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella rikki. Jotta Jumala pystyi käyttämään lähettejä, hän joko lähetti rikkinäisiä tai rakkaudessaan särki heidät työntekijöikseen. Suurin hedelmä näytti kasvavan silloin, kun lähetti oli itse rikki. He olivat pitkäjänteisiä ja viipyivät vuosia. Juha Saaren oma lähetystyöhön johtanut prosessi ei ollut helppo. Toimiessaan seuraakuntapappina, jotta saisi lähetystyötä varten työkokemusta, hän paloi loppuun. Silloin hän ajatteli, ettei hänestä ole lähetystyöhön. Jumala oli kuitenkin eri mieltä. Perhe valittiin lähetyskurssille ja he saivat kutsun Siperiaan.  

Juttu tuli mieleeni miettiessäni Johannes Kastajaa ja hänen lausahdustaan ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo Johannes Kastajasta, että tämä on suurin naisesta syntynyt. Jeesuksen sanojen mukaan Johannes  Kastaja oli vielä enemmän kuin profeetta. Hän oli Jeesuksen edelläkävijä, josta oli ennustettu jo Vanhassa testamentissa. Johannes Kastajan kaikki elämänvaiheet olivat erityisiä ja erikoisia. Elisabeth ja Sakarias saivat hänet hyvin vanhoina enkelin ilmestyksen jälkeen. Sakarias tuli mykäksi, kun hän ei pystynyt ottamaan vastaan enkelin viestiä. Johannes Kastaja sai kohdata Jeesuksen jo ollessaan kohdussa. Marian tullessa tervehtimään Elisabethia Johannes hypähti äitinsä kohdussa ilosta. Ajatelkaaa, kuinka hauskaa ja hassua! Johannes Kastaja oli siis kaikilla mittapuilla hyvin erityinen ihminen, jolla oli valtavan suuri merkitys Jumalan suunnitelmissa, mutta siitä huolimatta hän itse ymmärsi oman pienuutensa verrattuna Jeesukseen, Jumalan Poikaan. 

Evankeliumitekstissä Johannes sanoi, ettei kukaan voi ottaa mitään ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Juha Saari puhui hyvin samaan tapaan lähetystyöstä: ”Lähetystyössä huomaa Jumalan johdattavan konkreettisesti ja vastaavan rukouksiin. Jokainen kohtaaminen ihmisen kanssa on kohtaaminen myös Jumalan kanssa. Jumala vastaa rukouksiin. Meidän ongelmamme on enemmänkin se, että me emme rukoile tosissamme. Emme usko omiin rukouksiimme.”

Samalaista viestiä kuulin toimiessani pappina Pohjois-Ruotsissa. Etiopialainen nainen oli vierailulla Luulajan hiippakunnassa ja tutustui eri seurakuntien toimintaan. Hänen viestinsä oli ruotsalaisille seurakunnille: ”Te rukoilette aivan liian vähän ja kun te rukoilette te rukoilette aivan kuin ette haluaisi saada mitään.” Etiopialaisen naisen kirkko, Makana Yesus -kirkko on ainakin ollut maailman nopeiten leviävä kirkko. Siellä ihmiset ovat rukoilleet innokkaasti ja tehneet työtä Jumalan tahtoa kuunnellen sillä seurauksella, että ihmisiä on liittynyt kirkkoon aina vain enemmän.

Suomen kirkossa jäsenten määrä on viime vuosina vähentynyt rajusti. Uutta on se, että kirkosta erotaan suurina aaltoina. Mediassa kerrotaan päivittäin eroamislukuja ja näin rohkaistaan löyhästi kirkossa kiinni olevia eroamiseen. Huolestuttavinta minun mielestäni on kuitenkin se,   että suomalaisten usko kristinuskon Jumalaan on laskenut rajusti. Esimerkiksi vuonna 2007 noin 63 prosenttia piti oppia Jeesuksesta Jumalan Poikana vähintään todennäköisenä,  vuonna 2011 vastaava luku oli enää 41 prosenttia. Neljässä vuodessa pudotus oli huima 22%. Se siis tarkoittaa, että yli miljoona ihmistä vähemmän piti todennäköisenä sitä, että Jeesus on Jumalan Poika.

Inhimillisesti tilanne näyttää huonolta, mutta en usko, että silti kannataa menettää toivoa tai surkutella tilannetta. Kirkon pää on edelleen Kristus. Hän kutsuu kaikkia kristittyjä viemään evankeliumia eteenpäin sekä rukoilemaan rohkeasti Suomen kirkon ja kansan puolesta.  

Eilen kuulin juuri koskettavan todistuksen siitä, miten nuori perheenisä oli tullut uskoon ja löytänyt elävän suhteen Jeesukseen. Hänen ystävänsä oli löytänyt Jeesuksen ja kertonut avoimesti uudesta elämästään, Jumalan rakkaudesta ja kaikesta muusta hyvästä, mitä hän oli saanut elämäänsä. Perheenisä alkoi tutkia Raamattua ja hänkin vakuuttui siitä, että Jeesus on hänen pelastajansa. Nyt hän tahtoo seurata Jeesusta sekä kertoa hänen rakkaudestaan lapsilleen ja muille läheisilleen. Hänen elämänsä arvojärjestys oli mennyt täysin uusiksi, kun ykkössijalle oli tullut kolmiyhteinen Jumala.

Kaikkia kristittyjä kutsutaan Johanneksen tavoin tekemään tietä Kuninkaalle, Jeesukselle. Se ei useinkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi muuttaa Siperiaan, vaan voit olla Jumalan käytössä yhtä hyvin Itä-Pasilassa  tai missä asutkin. Jumala kutsuu ennen kaikkea rakastamaan toisia ihmisiä. Rakkaus on Jumalan olemus ja mitä enemmän osoitamme rakkautta toisille ihmisille, sitä enemmän meistä tulee hänen kaltaisiaan.

Uskon, että Jumala tarvitsee Suomessa Johannes Kastajan tapaisia ihmisiä: rohkeita ja nöyriä, jotka haluavat kuunnella ennen kaikkea Jumalan tahtoa. Juha Saari sanoi: Sillä ei ole merkitystä, mitä me teemme, vaan sillä, mitä Jumala haluaa meidän tekevän. Tärkeintä on, että me olemme siellä, missä Jumala haluaa meidän olevan.” Johannes Kastaja oli kuuliainen Jumalalle, koska hän ymmärsi, että Jumala on niin paljon suurempi ja viisaampi kuin hän itse. Johannes Kastaja haastaa meitä oikeanlaiseen arvojärjestykseen. Jumalan äänen kuunteleminen ja hänen tahtonsa tekeminen on kaikkein tärkein asia.

Vuorisaarnassa Jeesus lupaa: Etsikää ensin Jumalan ja valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” 

Päivän evankeliumiteksti: Joh. 3:26-30 
"Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

(Saarna Itä-Pasilan seurakuntakodilla 3. adventtina)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti