Mark. 10:
17-27
Kun Jeesus
lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui
hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää
tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi
hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä,
ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee
aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä
riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja,
kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies.
Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta
puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat
köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa
minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena
pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Jeesus
kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan
niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!”
Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi:
”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä.
Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä
Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään
ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus
katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei
Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Leirillämme
jumikset eli jumalanpalvelukset olivat upeita. Te leiriläiset saitte
isosten johdolla toimia liturgeina, valita musiikit, kirjoittaa
rukoukset ja saarnata. Saarnanne eivät olleet millään tavalla
kuivia. Niissä näyteltiin, kerrottiin kirkollisen juhlapyhän
perinteistä tai vaikkapa tuotiin sanoma esille sarjakuvan avulla.
Minäkin pääsin saarnaamaan kerran leirillä, ensimmäisenä
iltana. En paasannut enkä opettanut, vaan johdin teidät
lempipsalmini 139 äärelle. Tutustuimme sen sanomaan liikkeiden
avulla.Siinä sanottiin mm. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä.
Ei sitä tajua.
Psalmi
139 puhuu kauniisti siitä, miten Jumala tietää meistä aivan
kaiken. Toisille ihmisille voimme esittää jotain sellaista, mitä
me emme oikeasti ole. Päivän tekstimme nuori mies halusi antaa
itsestään toisille ihmisille ja Jeesukselle hyvän kuvan. Hän
kertoi, että oli noudattanut kaikkia käskyjä nuoresta pitäen.
Jeesus näki kuitenkin syvemmälle kuin mies itse. Jeesus näki,
ettei mies ollut pystynyt noudattamaan edes ensimmäistä käskyä:
”Minä
olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Jeesus rakasti miestä ja tahtoi, että tämä pääsisi taivaaseen,
iankaikkiseen elämään toiveensa mukaan. Sen vuoksi Jeesuksen piti
sanoa miehelle kipeä totuus: rahasta oli tullut miehen elämässä
ykkösasia.
Jeesus
ei halunnut miehelle mitään pahaa. Hän toivoi, että mies voisi
elää onnellista elämää. Rahasta oli kuitenkin tullut miehelle
epäjumala. Se oli hänelle tärkeämpi kuin rakkauden kaksoiskäskyn
noudattaminen. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi”. Sen vuoksi Jeesus osoitti miehelle, mikä oli tämän
elämän ongelma. Hän rakasti enemmän rahaa kuin lähimmäisiä.
Ehkä hän rakasti rahaa enemmän kuin itseään. Yrittikö hän ehkä
rahalla kalastaa muiden ihmisten silmissä suosiota? Ajatteliko hän,
ettei hän kelpaa sellaisenaan ilman rahan tuomaa asemaa ja mainetta?
Jeesus
uskalsi olla aina rehellinen eikä välittänyt muiden mielipiteistä.
Te luitte rippikoulua varten jo kotona Markuksen evankeliumin.
Eräässä lukupäiväkirjassa yksi konfirmoitava kirjoitti näin:
”Tämä teksti herättää minussa yhä suurempaa kunnioitusta
Jeesusta kohtaan, koska hänen rakkautensa Jumalaa kohti on niin
voimakas ettei hän välitä muiden mielipiteistä. Tämä on monelle
vaikeaa, koska muiden käsitys meistä on meille hyvin tärkeää. Me
kaikki muut haluamme olla rakastettuja ja ihailtuja, koska olemme
syntisiä ihmisiä, mutta Jeesukselle riittää aina pelkkä Jumalan
rakkaus.”
Leirillä
saimme elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaan.Osoitimme Jumalalle
rakkautta kokoontuessamme kolme kertaa päivässä hartauksiin:
aamuisin kuuntelimme raamatunkertomuksia Jaakko Heinimäen mainion
Suomen Lasten Raamatun –mukaan, päivällä vietimme jumista ja
illalla vielä hiljennyimme iltahartaudessa. Välillä oli kyllä
hartaus niistä tilanteista kaukana: suurin osa porukoista nauraa
räkätti ja repeili kertoessani omaa tarinaani ihastuksista ja
rakkaudesta. Minuakin nauratti. Se ei haitannut mitään, koska
hartauselämä ja Jumalan rakastaminen ei ole mitään ryppyotsaista
ja ikävää toimintaa. Jumala on kiinnostunut koko meidän
elämästämme, rakkauselämästämmekin. Paavali sanoi hienosti:
”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme.” Siksi Jumalan
rakastaminen on parhaimmillaan sitä, että Jumala saa tilaa kaikille
elämänalueillamme. Jumala ei tahdo olla vain täällä kirkossa
meitä lähellä, vaan hänelle saamme rukouksessa tuoda kaikki
asiamme: työ- tai opiskeluhuolet, perheen pulmalliset tilanteet,
ystävyyssuhteet ja myös taloudelliset asiat.
Ennen
rippikoululeiriämme olin toisella krstillisellä leirillä, jossa
oli vieraana anglikaanipappeja Englannista. Yhden raamattutunnin
aikana kutsuttiin eteen rukoiltavaksi niitä, jotka toimivat
liike-elämän palveluksessa. Heitä ei suinkaan tuomittu siitä,
että he saavat elantonsa rahamaailmassa. Heidän rehelliselle
työlleen pyydettiin siunausta, jotta heidän työnsä toisi hyvää
tulosta. Pastori sanoi, miten tämä maailma tarvitsee ihmisiä,
jotka tuovat verotuloja, joilla maksetaan hyvinvointi: koulut,
sairaanhoito ja köyhempien ihmisten auttaminen. Hyvätuloisten ei
tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että heillä on rahaa.
Raha on vain väline.
Ahneus
taas voi olla sekä köyhän että rikkaan ongelma. Ahneus vaikuttaa
koko ihmisen persoonaan. Ahneus ei tule esille vaan rahankäytössä,
vaan myös suhteessa lähimmäisiin. Ihminen, joka ei ole valmis
jakamaan rahoistaan toisille ihmisille, on usein itsekäs ja
laskelmoiva ajankäytössään. Tällöin ihminen miettii,
kenestä ihmisestä on hänelle hyötyä ja kenestä ei. Ahne ihminen
on usein saita myös osoittamaan toisille myötätuntoa eikä ole
välttämättä kiinnostunut lähimmäistensä elämästä.
Jeesus
ei vastusta rikkautta eikä menestystä, vaan väärää asennetta.
Facebookissa kiersi vauvan kuva, johon oli liitetty englanninkielinen
teksti. Siinä sanottiin, miten alun perin tarkoitettiin, että
ihmisiä rakastetaan ja tavaroita ja rahaa käytetään hyväksi.
Maailma on kuitenkin sen vuoksi sekaisin, että nykyään ihmisiä
käytetään hyväksi, kun taas rahaa ja tavaraa rakastetaan.
Rahanhimo on väärin silloin, kun se johtaa toisten ihmisten
hyväksikäyttöön. Ihmisten pitäisi aina olla tärkeämpiä kuin
tavaran ja omaisuuden.
Meidän
leirillä tuntui siltä, että ihmisiä rakastettiin. Luulen, että
meistä moni koki, että leirillä sai olla oma itsensä. Sanoimme
ohjaajien kanssa monta kertaa ääneen sen, miten upea ryhmä te
olette. Kehuimme teitä niin paljon, että rapissakin laulettiin,
miten ette voi sille mitään, että ohjaajat kehuvat teitä. Te
vanhemmat ja muut läheiset olette selvästikin rakastaneet ja
arvostaneet näitä nuoria. Se näkyi siinä, miten hyvin te nuoret
kohtelitte toisianne ja meitä ohjaajia. Oli mahtavaa viimeisenä
aamuna, kuinka kauniita kommentteja te kirjoititte toistenne
lappuihin. Olitte nähneet pintaa syvemmälle ja uskalsitte kehua
toisianne oikein kunnolla. Anteliaisuutenne tuli esille siinäkin,
miten tytöt vaihtelivat vaatteita keskenään. Miksi pitäisi
omistaa itse valtavasti vaatteita, kun vaihtelua voi hakea tuollakin
tavalla? Keskusteluissa teidän kanssanne tuli esille myös se, miten
monissa perheissä arvoihin kuuluu hyväntekeväisyys. Parhaimmillaan
raha onkin väline tuoda toisten ihmisten elämään iloa ja apua.
Sananlaskuissa sanotaan (11:24):"Antelias antaa ja rikastuu yhä,
saituri kitsastelee ja köyhtyy."
Rippileirillä
vähän jopa pelätty ja jännitetty loppukoe olikin teille nuorille
mukava kokemus. Saitte tehdä pareittain lopputyön. Yksi teema oli
pelastuksen käsikirja. Siinä todettiin, ettei kymmenen käskyn ja
rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen loppujen lopuksi riitä
pelastukseen, vaan tarvitaan armoa, ansiotonta rakkautta minun
osakseni. Yhdessä lukupäiväkirjassa evankeliumi eli ilosanoma
Jeesuksesta oli tiivistetty upeasti: ”Tämän tekstin tärkein
sanoma on Jeesuksen suuri uhraus jonka hän teki kaikkien uskovien
puolesta. Hän uhrasi itsensä, ettei kukaan syntejään katuva
joutuisi helvettiin, vaan saisi ikuisen elämän taivaassa.
Tässä tekstissä minuun teki vaikutuksen Jumalan ja Jeesuksen täysi
epäitsekkyys. Jumala antoi ainoan poikansa, että ihmiskunta ei
joutuisi kadotukseen, ja Jeesus uhrasi itsensä antaakseen meille
ikuisen elämän. Koko kristitty yhteiskunta on ikuisesti kiitollinen
Jeesuksen uhrauksesta, koska ilman sitä kukaan, vaikka kuinka
uskovainen, ei pääsisi taivaaseen.”