Kesälomaperinteisiini kuuluu vierailu lasten kanssa Vaasassa heinäkuun lopulla Miehen pitäessä rippileiriä. Vaasa oli kotikaupunkimme viisi vuotta. En ole asunut Pelloa ja Järvenpäätä lukuunottamatta missään niin kauan. Sen vuoksi Vaasalla on sydämessäni aina oma tärkeä paikkansa. Vetovoimaa lisää hurjasti se, että lasten kummiperheistä asuu siellä kaksi. Ystäviä ja tuttavia kaupungissa on niin paljon, että yleensä en ehdi nähdä kuin murto-osan heistä.
Tänä kesänä Vaasassa oli todella kivaa. Lapset ovat jo sen verran isompia, että aikuiset saavat jutella rauhassa syvällisiä. Ystävien kanssa pääsimme sellaisiin sfääreihin keskusteluissa ja yhteisessä kirjojen lukemisessa, että välillä tuntui aivan epätodelliselta. Unohtumattomiin muistoihin kuuluvat myös yökävely sekä kristillisen kirjakaupan loppuunmyynti.
Allkristen Bokhandel (Yhteiskristillinen kirjakauppa) oli minulle yksi tärkeistä paikoista työskennellessäni Vaasan ruotsalaisessa seurakunnassa lapsityönohjaajana. Edeltäjäni oli ollut työssään yli 30 vuotta, minkä vuoksi halusin päivittää toimintaa yhdessä työntekijöiden kanssa. Tein paljon hankintoja kristillisestä kirjakaupasta, jossa oli lämmin tunnelma ja loistavat valikoimat. Miehen kanssa viihdyimme tuossa kirjakaupassa myös vapaa-ajalla sekä yhdessä että erikseen. Liikkeen hyviin puoliin kuului myös se, että työntekijät viihdyttivät pieniä lapsiamme, jotta saimme keskittyä valikoiman tutkimiseen.
Vaasassa käydessäni tuossa kirjakaupassa oli siis loppuunmyynti. Tuntui harmilliselta, että niin ihana kauppa lopetetaan. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsin kerrankin kirjakaupan loppuunmyyntiin. Löysin valtavasti hyviä, hyödyllisiä ja houkuttelevia kirjoja sekä töihin että kotiin. Nyt luen montaa omaa kirjaani yhtä aikaa, koska en osaa valita mieleistä. Monet kirjojen teemat ovat puhutelleet minua syvällisesti.Tommy Hellstenin klassikkoteoksen "Virtahepo olohuoneessa" hankin vitosella. Sen teemat tuntuvat edelleen ajankohtaisilta ja tärkeiltä. Ymmärrän niitä taas vähän erilailla kuin lukiessani kirjan eka kertaa joskus nuorempana. Tässä muutamia lainauksia kirjasta Virtahepo olohuoneessa.
"Vain sen, minkä vanhemmat ovat saaneet itselleen, he kykenevät peilaamaan lapselleen. Näin tapahtuu myös kun ovat kysymyksessä tarpeet: turvallisuuden tarve, arvostuksen tarve, läheisyyden tarve, hyväksytyksi tulemisen tarve jne. Katsomalla toistuvasti peileihin lapsi alkaa rakentaa kuvaa ja käsitystä itsestään. Siitä, mikä siellä toistuvasti heijastuu päivästä päivään, kuukaudesta toiseen, alkaa muodostua lapsen minäkuva, sellaiseksi hän tulee. Voi sanoa, että me muutumme sellaisiksi millaisina muut meidät näkevät. Näin suuri valta muilla ihmisillä on meihin. Peilaustapahtuma muistuttaa luomistapahtumaa, siinä ihmisen persoonallisuus luodaan suurelta osin. Sama peilaustapahtuma jatkuu itse asiassa läpi elämämme. Yhä edelleen me jatkamme muotoutumistamme katsomalla kaikkiin niihin peileihin, joita elämä eteemme asettaa. ---Tämän me teemme hakeutumalla sellaisten ihmisten lähelle, jotka kohtelevat meitä kuten meidän vanhempamme aikoinaan tekivät. "
"Häpeän ja syyllisyyden välistä eroa voisi kuvata sanomalla, että syyllisyys liittyy ihmisen tekoon mutta häpeä hänen olemiseensa. Syyllisyys syntyy väärästä teosta mutta häpeä on syvempi tapahtuma, se koskee ihmisen olemusta, hänen laatuaan. "You made a mistake but you are not a mistake", sanovat amerikkalaiset. Syyllisyydestä voi vapautua muuttamalla käyttäytymistään, tekojaan. Häpeä, silloin kun se on myönteisessä käytössä, tavallaan kehottaa ihmistä myöntämään syyllisyytensä ja vapautumaan tätä kautta häpeän otteesta. Mutta jos häpeä ei niinsanotusti muutu syyllisyydeksi, silloin vaakalaudalla on ihmisen oma arvo, hänen laatunsa. Ja tätä on mahdoton muuttaa, sillä emme voi muuttaa itseämme. Häpeästä voi vapautua vain suostumalla näkemään oman syyllisyytensä ja tunnustamalla sen. Jos siis en suostu näkemään ja tunnustamaan syyllisyyttäni, olen häpeään sidottu. Mitä enemmän minulla on vääriä tekoja joita salaan, sitä enemmän minussa on häpeää. Jos en tunnusta vääriä tekojani en voi muuta kuin elää häpeäni kanssa."
"Jatkuva häpeän kanssa eläminen on ihmiselle kuitenkin sietämätöntä. Kukaan ei kestä sitä, että kokee jatkuvasti olevansa laadultaan, arvoltaan huono. Tämä tosiasia täytyy jotenkin kieltää, poistaa tietoisuudesta. Ihminen alkaa valehdella ensin itselleen ja sitten muille. Mitä hän sitten valehtelee? Hän vakuuttaa itselleen, ettei hän ole syyllinen. Hänen täytyy kieltää omat rikoksensa ja vakuuttautua omasta hyvyydestään. Tässä yhteydessä on puhuttu ihmisen psykologisesta puolustusjärjestelmästä, hänen defensseistään. Olisiko niin, että nämä defenssit eivät itse asiassa ole muuta kuin järjestelmällistä itsepetosta, jonka avulla ihminen kieltäytyy omasta kasvustaan kieltäytymällä näkemästä omaa syyllisyyttään?"
"Alkoholistiperheen lapsissa perisynti alkaa siis näkyä siten, että lapsiominaisuus kokonaisuudessaan alkaa syväjäädyttyä, sillä, jos se, mikä lapsessa on uhkaavaa -totuudellisuus - on haudattu, on mukana tullut haudatuksi myös se, mikä on lapsessa kiehtovaa ja haavoittuvaa. Ominaisuudet ovat "kiinni toisissaan". Jos kieltäydymme näkemästä omaa syyllisyyttämme, olemme kykenemättömiä näkemään myös omia tarpeitamme ja tunteitamme. Näin lapsen tarpeet ja tunteet siirtyvät häpeän alle. Mutta häpeän alle siirtyvät myös muut lapsiominaisuuden piirteet: viattomuus, yksinkertaisuus, hengellisyys, luottamus, luovuus, yhteys, kyky ihmetellä jne. Kahden sukupolven välille muodostuu näin ikään kuin läpäisemätön seinämä ja tämä seinämä on rakentunut "häpeä-nimisestä aineesta".
"Lapsen minuun alkaa jakautua kahtia: se, mikä hänessä on haavoittuvaa, avutonta, muista riippuvaa, totuudellista, yksinkertaista ja luottavaa, laskeutuu yhä syvemmälle persoonallisuuteen, sen alkumereen. - - -Tämän mahdollisuusmassan päälle kehittyy eräänlainen valeminä. Valeminän avulla ihminen jatkaa olemassaoloaan. Sen avulla hän "selviytyy" ja sen avulla hän alkaa "suorittaa elämää" sen sijaan, että hän eläisi sitä. Valeminä on psyykkinen yhteenveto ihmisen henkiinjäämisstrategiasta. Se syntyy, kun ihminen kieltää sisällään olevan lapsen, sen tunteet ja tarpeet, sen haavoittuvuuden, avuttomuuden ja totuudellisuuden. Valeminä syntyy häpeäkerroksen ympärille, sen päälle. Valeminä saattaa tällaisesta ihmisestä tuntua todemmalta kuin hänen todellinen minänsä. Tällöin ihminen samastuu sisällään olevaan valeminään ja on jo vieraantunut todellisesta minästään."
Suosittelen Hellstenin Virtahepo-kirjoja kaikille. Totuus tekee vapaaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti