Scwiss :)

Jääkaappimme ovessa on tärkeitä papereita sekä lastemme ja kummilastemme kuvia. Talvisin erilaiset koulun ja harrastusten tiedotteet ja lukujärjestykset sekä Kuopuksen piirustukset vievät kaiken tilan. Nyt kesällä oveen on kiinnitetty sinitarralla terveisiä rippileireiltä. Laitoin Esikoisen rippijuhliin esille hänen leirillä saamansa palautelapun, koska se oli selvästikin hänelle hyvin tärkeä. En muista, koska hän olisi esitellyt minulle jotakin sellaisella innolla. Lapun tärkeydestä kertoi myös se, että hän ei yhtään vastustanut sitä, että kaikki vieraat saivat lukea leiriläisten, isosten ja vetäjien hänelle antamaa palautetta. Esikoisen lapun viereen olen kiinnittänyt omalta riparilta saamani lapun sekä Miehen lapun. Miehen viimevuotinen lappukin on edelleen esillä yläkerrassa. Hänen puolustuksekseen voin kertoa, että minä olen laittanut senkin esille. Olen nimittäin sitä mieltä, että kauniita sanoja ei voi olla koskaan liikaa.

Gary Chapman kirjoittaa jo melkein klassikoksi tulleessa parisuhdekirjassaan "Rakkauden kieli", miten rakkautta voi osoittaa yhteisellä ajalla, kauniilla sanoilla, lahjoilla, palveluksilla sekä fyysisellä kosketuksella. Luulen, että minulle kaikista tärkein rakkauden kieli on kauniit sanat. Sen vuoksi muistan hyvin kohteliaisuudet, kehut ja kauniit sanat. Kolikon toinen puoli on se, että minua on myös hyvin helppo loukata sanomalla minusta pahasti. Talletan helposti rumat ja mitätöivät sanat syvälle sydämeeni enkä tahdo päästä niistä millään eroon. Joskus olen joutunut rukoilemaan vuosikausia, että olen pystynyt antamaan anteeksi jollekin ihmiselle hänen ilkeät sanansa.

Sain koko kouluaikani hyviä numeroita koulussa. Itsetunnolleni oli kuitenkin tärkeämpää saada aikuisilta hyvää sanallista palautetta. Äitini oli taitava kehumaan minua sanoilla, mistä olen hänelle hyvin kiitollinen. Muilta aikuisilta sain kuulla aika harvoin kehuja. Ala-asteen opettajan sanat muistan ikuisesti. Suunnitellessamme luokkani kanssa kutosella potkiaisia hän totesi, että Elinalla on niin paljon ideoita, että päässä vain surraa. Olin aivan ihmeissäni. Ajattelin, ettei minulla voi olla mitään hyviä ideoita, koska olin mielestäni tylsä hikipinko. Aikuisena on helppo todeta, että opettaja oli silloinkin oikeassa. Rippipappini oli joskus nähnyt minun ja kaverini pyöräilevän yhdessä. "Te pyöräilitte niin kovasti, että näytti siltä kuin ompelukone olisi surrannut." Tämä kommentti oli minulle niin tärkeä, että painoin sen syvälle sydämeeni.

Olin fiksu, pärjäävä, monilahjakas ja kaunis tyttö enkä silti saanut kovinkaan paljon kuulla kehuja. Tyttäreni on samanlainen, mutta siitä huolimatta hänkin saa kuulla yllättävän vähän kauniita sanoja aikuisilta. Sen vuoksi olen ottanut elämäntehtäväkseni kannustaa nuoria sanallisesti aina silloin kun se on mahdollista. Rippileirillä kehuimme leiriläisiä toisten ohjaajien kanssa niin paljon, että nuorten rapissa todettiin, ettei ohjaajien kehuille voi mitään. Ei hassumpaa! Ryhmä oli oikeasti niin loistava, että heille oli helppo antaa myönteistä palautetta. Toisaalta voi miettiä, kuinka paljon meidän kannustavat sanat vaikuttivat hyvän ilmapiirin syntymiseen. Uskon, että hyvä synnyttää hyvää.

Tämän kesän rippileirillä toteutimme palautelappujen kierrättämisen viimeisenä aamuna. Se oli hyvä ajankohta, koska viimeisenä iltana nuoret ovat vähän levottomia ja hysteerisiä. Pelisääntöihin kuului myös se, että palaute piti kirjoittaa omalla nimellä. Näin huolehdimme siitä, että kommentit pysyivät asiallisina. Laput kiersivät aika nopeasti, mutta siitä huolimatta nuoret ja me vanhemmatkin ehdimme kirjoittaa ajatuksella toisistamme kauniita sanoja. Ihailin sitä, miten nuoret eivät tällä kertaa kirjoittaneet vain "kiva" tai vielä pahemmin "ihan kiva". He osasivat kehua upeasti toistensa hyviä luonteenpiirteitä, kaunista käytöstä, taitoja ja ulkonäköä.

Minäkin sain ihanaa palautetta. Erityisesti lämmitti saada hyviä sanoja työtovereilta. "Hyvä työtoveri. Oli ilo olla leirillä kanssasi." Toinen työkaveri puolestaan iloitsi siitä, että olin oma itseni ja lähdin rohkeasti mm. mossaamaan. Tämä työkaveri sai melkein kaikilta leiriläisiltä kehuja upeista tanssimooveistaan. Jeesus-diskomme oli leirin epäonnistuneimpia hetkiä, koska nuoret pitivät sitä nolona. Sen vuoksi lohduttauduimme sillä, että ainakin nuoret näkivät, miten kesäteologilla voi olla coolit tanssiliikkeet, ja miten ohjaajat uskaltavat irrotella mossaamalla keskellä kirkasta päivää.

Nuoret kehuivat palautelapussa minua siitä, että olen aina iloinen, pirteä ja positiivinen. Pojat kiittelivät lisäksi asiantuntevuutta ja syvällisyyttä, kun taas monet tytöt olivat nauttineet keskusteluista kanssani. Hauskin palaute oli erään pojan: "mukava ohjaaja, scwiss :)". Huomasin yhdessä iltaohjelmassa, miten muutamat pojat alkoivat leikissä naureskella, kun sanoin scwiss ja tein siihen kuuluvan liikkeen. Nuorempana olisin varmaan hämmentynyt, mutta tällaisessa äiti-iässä vain innostuin lisää ja tein liikkeen vielä lennokkaammin, jotta pojilla olisi enemmän naurettavaa. Palautelappu muistuttaa nyt minua harmaina talvipäivänä siitä, kuinka hauskaa oli leikkiä upeiden nuorten kanssa lämpimässä kesäillassa. Scwiss :)