Rikottuja paitoja ja muuttosuunnitelmia

Tänään minulla ja Kuopuksella meni suunnitelmat uusiksi. Olimme ajatelleet mennä uimahalliin polskuttelemaan, mutta hiihtäjät joutuivat ottamaan rakkaan Boran takavetoisen Hyundain kieltäytyessä yhteistyöstä lumisateen vuoksi. Onneksi olemme lukeneet viime päivinä yhdessä monta kertaa Elsa ja Narkissos -kirjaa, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä pettymysten sietokykyä. Niinpä me emme olleet moksiskaan suunnitelman muuttumisesta, vaan otimme ilon irti kotipäivästä. Minä siivoilin paikkoja kuntoon ja kuuntelin samalla peräti kaksi radiojumalanpalvelusta Kuopuksen ollessa omissa touhuissa. Sitten vietimme pitkän yhteisen hetken kirjaston kirjojen parissa. 

Olen kuvitellut lukeneeni kaikki Astrid Lindgrenin kirjat lapsilleni, mutta nyt löysin lukemattoman kirjan "Se pikkuinen Lotta". Meillä on itsellä muut Lotta-kirjat enkä ole kyllästynyt niihin, vaikka olen lukenut niitä valtavan monta kertaa. Kirjavan kammarin blogissa kirjaa kuvattiin näin: "Se pikkuinen Lotta ei ole minulle lapsuudesta ainakaan kovin tuttu. Olemme lainanneet kirjaa nyt kirjastosta ja lukeneet Stellan kanssa, mutten muistanut tarinaa ulkoa. Se on kyllä aika kiva: Lotalla on huono päivä ja hän suuttuu niin, etenkin äitiinsä, että päättää muuttaa pois kotoa. Naapurin Vuorisen tädin luota löytyykin sopiva romukamari, jota hän tarjoaa Lotalle vuokrattavaksi. Lotta innostuu, siivoaa ja järjestää kamarin itselleen sopivaksi kodiksi. Janne ja Minnakin käyvät ihastelemassa kamaria, myös isä ja äiti vierailevat. Lotta on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, ettei palaa kotiin vaan jää Vuorisen tädin romukamariin asumaan. Kuten arvata saattaa, yön tullen pienen tytön päättäväisyys horjuu, kun häntä alkaa pelottaa. Onneksi isä tulee pelastamaan juuri oikealla hetkellä ja kantaa tyttärensä kotiin. Siellä Lotta ja äiti sopivat riitansa ja Lotta pääsee omaan sänkyynsä nukkumaan."

Ihastuin kertomukseen heti. Kaikki Lotta-kertomukset ovat valloittavia, mutta tämän kertomuksen tapahtumat olivat kuin suoraan meidän perheemme elämästä. Lotta leikkasi suutuksissaan paidan saksilla rikki. Meillä Kuopus kulkee nyt päivittäin (ja öin) futispaidassaan, jonka hän suutuspäissään saksi vain pari päivää sen ostamisen jälkeen. Erityisen ikävältä saksiminen tuntui sen vuoksi, että Messin paita oli isoveljen omilla rahoilla ostama lahja. Halusin säilöä tämän merkittävän muiston enkä laittanut paitaa roskiin. Nyt Kuopuksella on alkanut futiksen fanituskausi: hän pelaa pleikalla FIFA16-peliä ja tekee tietokoneella futisjoukkueita. Aika näppärää toimintaa viisivuotialata, joka on vasta oppinut lukemana. Niinpä hän löysin Messi-paidan eikä välitä ollenkaan siitä, että se on täynnä reikiä. Aavistuksen hävettää päästää häntä reikäisessä paidassa päiväkodin jumppaan, mutta neljännen lapsen kanssa sekin onnistuu. Synttärilahjaksi mietin kyllä futispaidan ostamista.

Kertomuksen pääteema, kotoa muuttaminen, tuntui myöskin hyvin tutulta. Meidän kolme vanhinta lastamme suunnitteli jossain vaiheessa säännöllisin väliajoin kotoa muuttamista vanhempien typeryyden vuoksi. Joku oli muuttamassa mummolaan, mutta yleensä muuttoa suunniteltiin läheiseen metsään tai kotikujan betoniporsaalle. Kuopuksella ei samanlaisia aikeita ole ollut. Eihän hän vielä ole edes muuttanut vanhempien makuuhuoneesta minnekään. Ehkä jo ennen rippikouluikää ;)