Omalla paikalla Jumalan käytössä

Eräänä marraskuisena keskiviikkona ajelin työpäivän jälkeen neljän ruuhkissa kohti Saloa. Minut oli kutsuttu pitämään luentoa kuolemansynneistä ja kristillisistä hyveistä. Olin aika väsynyt enkä olisi oikein jaksanut tehdä mitään ylimääräistä oman työni lisäksi. Jo kesällä sovittua vierailua en voinut tietenkään peruuttaa. Kaiken lisäksi paikalle oli tulossa muutama ystävä kuuntelmaan luentoa ja tapaamaan minua. Siitä olin innoissani.

Pitäessäni luentoa koin olevani omalla paikalla. Nautin siitä, että sain kertoa rippikoululaisista, työikäisistä ja eläkeläisistä koostuneelle yleisölle oivalluksistani ja siitä, mitä olin teemasta vuosien aikana oppinut. Ihmiset kuuntelivat kiinnostuneina. Useampi ihminen myös pyysi minua lähettämään PowerPoint-esityksen sähköpostiin. Minusta tuntui myös hyvältä, että vierailevana luennoitsijana panostin siihen, että minulla oli tyylikkäät vaatteet ja meikki kunnossa. Omassa työssäni kuljen yleensä arkisin aika tylsissä vaatteissa, kun en aamuisin jaksa tai ehdi panostaa. En todellakaan kuulu niihin naisiin, jotka  jaksaisivat aina olla huoliteltuja.

Tänään pääsin luennoimaan Järvenpään naistenkahvilaan. Kahvilan suunnittelutiimi kysyi minua luennoitsijaksi ehkä marraskuussa. Lupasin tulla, mutta pyysin heitä keksimään minulle sopivan aiheen, koska oma pääni löi tyhjää. He valitsivat minulle teemaksi "Miten löydän rauhan?". Aloin miettiä aihetta päässäni jo joulukuussa: joulusaarnani syntyi niistä ajatuksista. Muutama viikko sitten aloin lukea kirjallisuutta luentoa varten. Innostuin valtavasti aiheesta ja koin sen hyvin monipuoliseksi ja tärkeäksi.

Tänä aamuna laitoin vain villasukat jalkaan, asettauduin tietokoneen ääreen kirjapinon kanssa ja laitoin ylistysmusiikin soimaan. Nautin suunnattomasti siitä, että sain sukeltaa teemaan ilman kiirettä. Vietin koko vuosilomapäiväni niin tiukasti työn merkeissä, etten ollut lasten ihmetykseksi ehtinyt edes siivota keittiötä. Työn tekeminen kannatti, koska sain aikaan hyvän kokonaisuuden teemasta "Mistä löydän rauhan?". Ehdin vielä päivällisen jälkeen korjata napin jakkupuvusta, josta on tullut luennointiasuni.

Ilta naistenkahvilassa vahvisti ajatustani siitä, että yksi kutsumukseni on olla luennoimassa naistenilloissa ja
-tapahtumissa. Nautin taas siitä, että sain puhua minulle tärkeistä asioista yleisölle, joka jaksoi kuunnella keskittyneesti alusta loppuun. Välissä ystäväni Anna lauloi esitykseeni sopivia koskettavia lauluja, joista tuli kyynel silmäkulmaan. Oi, kuinka tuntui hyvältä olla yhdessä Jumalan käytössä!