Hyväntekeväisyyttä hymy huulilla

Minusta olisi tullut hyvä kansankynttilä. Nyt panostan kaiken kasvatus- ja sivistysintoni perheenjäseniini. Kokoan perheen pöydän ääreen tärkeinä päivinä ja huolehdin siitä, että kulttuuriperintö siirtyy sukupolvelta toiselle. Viime päivinä kodin omalle kansankynttilälle on riittänyt puuhaa. Viikon sisällä on käsitelty Runebergin päivää, laskiaista, paastoa ja Yhteisvastuu-keräystä.  Yhteisvastuuseen kasvattaminen tuntuu tänä vuonna erityisen tärkeältä. Niinpä panostin teemaan ja otin esille isäni tekemän Yhteisvastuu-kansion "Rakkauden silmukat". Sieltö löysin koskettavan runon, jota käytin sekä messussa että kotona.

Tule, veljeni, jakakaamme ruoka keskenämme. Tule, jakakaamme kaikki, mikä kasvaa maan päällä. Liha minulle ja riisi sinulle, kansanmuna minulle ja riisi sinulle. Tämä on hyvää minulle ja riisi sinulle. Juusto, säilykkeet, ja kinkku ja kala, hedelmät ja viini ja maito pöydälle ne kuuluvat minulle ja kourallinen riisiä ei enempää eikä vähempää sinulle.

Tule veljeni jakakaamme kivut keskenämme. Sinä saat suuremman    osan. Kivut sinulle, lääkkeet minulle, bakteerit sinulle, rokotukset minulle. Sinä kuolet tosin nuorena, mutta minä elän vanhaksi. Röntgensäteet ja hoito, penisiliini kaikki ilmaiseksi minulle. Ja yksi pieni klinikka sadalletuhannelle potilaalle se riittää sinulle.

Tule veljeni, jakakaamme sota keskenämme. Tule, jakakaamme, kaikki sen kauhut. Rauha minulle, napalpommi sinulle, neuvottelut minulle, väkivalta sinulle, Minä kauas taisteluista, sinä pysyt paikallasi. Haavoittuneet, orvot, pakolaisjoukot ja pommitetut kylät sinulle. Ja vähän huonoa omaatuntoa, vain pieni pisto silloin tällöin minulle.

Herra, meidän tapamme jakaa tuo mukanaan köyhyyttä. Herra meidän tapamme jakaa on armoton. Herra armahda meitä. 

Kuopus oli vaikuttunut lukemastani tekstistä. "Se oli vähän epäreilua. Toinen sai kaiken hyvän ja toinen kaiken pahan. Toinen kuoli vanhana, ja toinen nuorena", mietiskeli viisivuotias. Kävimme vielä hyvää keskustelua aiheesta ja mietimme, miten voisimme perheenä luopua jostain paastonaikana ja antaa enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen. Taisimme päätyä siihen, että karsisimme kaikkea turhaa ostamista.  

Tänään pääsin jo konkreettisesti toteuttamaan paastonajan ihanteita kerätessäni lippaaseen rahaa Yhteisvastuu-keräyksen hyväksi. Iloitsin siitä, että ihmiset suhtautuivat meihin kerääjiin myönteisesti tai ainakin neutraalisti. Monet nuoret aikuiset, nuoret ja jopa kouluikäiset lapset tulivat antamaan rahaa. Ehkä hyväntahtoisuus ja hyväntekeväisyys eivät olekaan katoamassa Suomesta. 

Keräämisen ohessa kävin monia hyviä keskusteluja. Erään eläkeläisen kanssa puhuimme syvällisesti antamisen salaisuudesta. Naista oli puhutellut  voimakkaasti Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt 25:40) Olimme molemmat harvinaisen samaa mieltä siitä, miten meidän on tärkeä auttaa köyhemmissä maissa eläviä ihmisiä, koska elämme kaikesta huolimatta ylellisyydessä. Kerroimme toisillemme myös esimerkkejä siitä, miten Jumala on siunannut, kun olemme olleet valmiita antamaan omastamme lähimmäisten hyväksi. Jeesuksen lupaus "Antakaa, niin teille annetaan." oli tullut meidän molempien elämässä todeksi eri vaiheissa. 

Tulin hyvälle mielelle, kun eräs nainen perusteli keräykseen osallistumista sanoen: "Sä hymyilit niin kauniisti!" Taidanpas mennä toisenkin kerran tänä keväänä kohtaamaan ihmisiä lipas kourassa ja hymy huulilla.