Olen hehkuttanut ystävilleni ennen rippileirille lähtöä, miten aion ottaa viikon loman kannalta. Suuren perheen vuoksi olen työurallani osallistunut todella vähän koulutuksiin, konferensseihin, neuvottelupäiville ja retriitteihin. Minusta olisi ihana käydä säännöllisesti retriiteissä, mutta olen kokenut, että vielä ei ole sen aika. Nyt minun tärkein tehtäväni on olla äiti.
Perhe-elämäämme on helpottanut huomattavasti se, että Mieskin on usein priorisoinut perhettä erilaisten työhön liittyvien reissujen ja koulutusten sijaan. En silti koe, että olisimme jotenkin jymähtäneet ammatillisesti paikoillemme. Olemme hakeneet uusia tuulia ja ideoita työhön muilla tavoin: kirjoista, netin välityksellä ja keskusteluista eri ihmisten kanssa. Viime viikon New Wine -leiri ja kesäkuun Sanan Suvipäivät olivat minulle koulutus- ja virkistystilaisuuksia, joista sain valtavasti ideoita tulevaan työkauteen. Parasta oli se, ettei minun täytynyt olla erossa perheestäni, vaan lapset olivat mukanani nauttimassa laadukkaasta hengellisestä annista.
Rippileirillä koen olevani melkein kuin retriitisssä. Säännöllinen hartauselämä hoitaa minua syvältä. Rukouskävelyt yksin keskellä päivää voimaannuttavat ja virkistävät. Keskustelut oppitunneilla sekä vetäjien ja isosten kanssa antavat uusia näkökulmia. Koen suurena Jumalan lahjana myös sen, että saan nauttia valmiista herkullisesta ruoasta, ihanasta ilmasta, hauskanpidosta nuorten kanssa sekä kauniista maisemasta. Olin oikeassa: täällä olen kuin lomalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti