Miksi sinun AINA täytyy olla...?

Mielessäni on vahvana muisto, kun vanhin lapseni oli ehkä kolme vuotta. Poika oli minun mielestäni tehnyt taas kerran jotain kiellettyä. Olin aivan väsynyt jatkuvaan kieltämiseen. Aloin torua häntä: "Miksi sinun AINA täytyy olla..." Siinä vaiheessa ymmärsin purkavani lapseeni omia negatiivisia tunteitani. Jatkoin lausetta: …niin IHANA!" Esikoisella oli todella muikea ilme, ja aloimme molemmat nauraa iloisesti. Tottelemattomuus taisi jäädä siihen paikkaan, kun välillemme syntyi hyvä yhteys.

Erään tutkimuksen mukaan lapset saavat keskimäärin kuusi kertaa enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta. Kuinka helppoa onkaan kiireisen arjen ja väsymyksen keskellä nähdä negatiivisia asioita ja motkottaa lapsille ja ehkä myös puolisolle. Vanhemman tehtävänä on toki laittaa rajoja lapselle ja tuottaa pettymyksiäkin. Miten sen voisi kuitenkin tehdä niin, että kodin ilmapiiri voisi pääasiassa olla hyvä ja positiivinen?

Sosiaalipsykologi ja perheneuvoja Saara Kinnunen on todennut osuvasti, että tärkeintä kasvatuksessa on suhde. Silloin kun lapsi on tottelematon ja hankala, kannattaa panostaa lapsen ja vanhemman suhteeseen. Ross Cambell on klassikkoteoksessaan ”Rakkaudesta lapseen” kerännyt yksinkertaisia keinoja, miten lapseen saa luotua rakkaudellista suhdetta. Campbellin mukaan vanhempi voi osoittaa parhaiten rakkauttaan lapseen jakamattomalla huomiolla, katsekontaktilla sekä kosketuksen avulla.

Aina välillä on hyvä pysähtyä miettimään, olenko katsonut lastani silmiin rakastavasti. Vai katsonko häntä silmiin vain silloin, kun haluan hänen tottelevan? Onko arjessamme tilanteita, jossa kosketan lastani rakastavasti? Monilapsisen perheen vanhemman on myös hyvä pohtia sitä, miten jokainen lapsista voisi saada ainakin välillä kokea jakamatonta huomiota. Olen huomannut, että kahdenkeskiset jutut yhden lapsen kanssa tuovat iloa myös vanhemman elämään. Silloin voi huomata ihan uudella tavalla, miten ihana persoona lapseni onkaan.

Toisen ihmisen rakastamisen edellytyksenä on oman itsensä rakastaminen ja hyväksyminen. Kun vanhempi voi itse hyvin, hän jaksaa ottaa paremmin vastaan lasten kiukut sekä osoittaa heille aidosti rakkautta ja välittämistä. Rakkauden kaksoiskäskyn voi tulkitakin kolmoiskäskyksi: ihmisen tulisi rakastaa Jumalan ja lähimmäisen lisäksi myös itseään. Itsensä rakastaminen puolestaan lähtee siitä, että Jumala rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Sinä olet ihme! Lapsesi on ihme! Mitä kaunista sinä voisit tänään sanoa itsellesi ja lapsellesi?