Mielenkiintoinen löytö

Keittiön kaappeja ja laatikoita siivotessani tein löydön: värikkään reseptikirjan, joka osoittautuikin vanhaksi rukousvihkokseni. Olin sitä käyttänyt Vaasassa ollessani kotiäitinä. Rukousvihko paljasti minulle taas sen, miten tylsää minulla oli silloin. Viihdyin hyvin kolmen lapseni kanssa kotona, mutta elämässäni ei ollut tarpeeksi stimulaatiota. Minulla oli sosiaalisiin tarpeisiin nähden aivan liian vähän ystäviä eikä mitään vastuutehtäviä. Rukoilin Jumalalta paljon sitä, että löytäisin uusia ystäviä. Jostain syystä koin, ettei rukoukseeni oikein vastattu. Jälkeenpäin olen tulkinnut asian niin, että erittäin sosiaalisena ihmisenä tarvitsin ajan, jolloin keskityin enemmän oman sisimpäni työstämiseen ja Jumalan kuuntelemiseen. Jos Jumala olisi vastannut rukouksiini heti, en olisi kypsynyt ihmisenä enkä kristittynä. Hän tiesi, että tarvitsin rauhoittumista ja akkujen lataamista hiljaisuudessa, kirjojen lukemista sekä rukousta.

Tein tuona vuonna rukoilemisesta itselleni oikein tähdellisen vastuutehtävän. Löytämästäni reseptikirjasta huomasin, että olin jakanut rukousaiheet eri päiville. Rukoilin yksittäisten ihmisten lisäksi perusteellisesti Vaasan suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan sekä entisten kotiseurakuntieni puolesta. Seurakuntayhtymänkin olin muistanut ottaa listallani mukaan. Ystävien lisäksi rukouslistaltani löytyi myös ystävien ystävät. Lisäksi rukoilin joka päivä sen kuntokeskuksen puolesta, jossa kävin jumppaamassa, vaikka se minua vähän naurattikin.

Töihin palatessani sain huomata, miten rukoukseni eivät olleet menneet hukkaan. Huomasin nimittäin, että törmäsin työssäni jatkuvasti häissä ja ristiäisissä ihmisiin, jotka olivat minulle tuttuja kuntokeskuksesta. Lisäksi järjestin yhteistyöprojektin jumppapaikkani kanssa. Sain olla siellä mainostamassa seurakunnan toimintaa ja järjestää Tuomasmessun yhteistyössä. Kaikkein hienointa oli kuitenkin se, että he lahjoittivat projektimme yhteydessä rahaa hyväntekeväisyyteen.  

Säännöllinen ja uskollinen rukoileminen on todellakin opettanut minua luottamaan rukouksen voimaan. Elämässäni tapahtuu jatkuvasti sitä, että törmään ihmisiin inhimillisesti katsottuna sattumalta, mutta minun mielestäni johdatuksena. Keväällä kävin tapaamassa ystävääni Helsingissä. Meidän molempien aikataulut menivät järjellisesti ajateltuna vähän pieleen, mutta hengellisesti katsottuna ajoitukset olivat täydellisiä. Törmäsin nimittäin lapseni kummiin, jonka puolesta rukoilemme päivittäin, sekä vanhaan työtoveriin, jonka nimi löytyi rukouslistaltani. Eilen Korkeasaaressa törmäsin ihan sattumalta vanhoihin naapureihin, jotka myös olivat monia vuosia rukouslistallani. Kerran rukoilin ystävieni juhlien puolesta intensiivisesti puoli vuotta. Niiden juhlien vieraita on tullut vastaani sen jälkeen mitä ihmeellisimmillä tavoilla.

Rukous on vaikuttanut myös niin, että monet omista suunnitelmistani eivät ole toteutuneet. Olen aina halunnut rukoilla "tapahtukoon sinun tahtosi". Jälkeenpäin olen monesti harmitellut sitä, kun omat haaveet eivät ole toteutuneet. Kuitenkin uskon ja luotan siihen, että Jumalan viisaus on paljon suurempaa kuin minun viisauteni ja hänen näkökykynsä yltää tästä hetkestä paljon kauemmas. En voi ajatella aina vain itsekkäästi sitä, mikä minusta tuntuisi hyvältä ja hauskalta. Tärkeämpää on se, että olen valmis palvelemaan sillä paikalla, missä Jumala ja lähimmäiset tarvitsevat minua.

Tällä hetkellä minulla on kaikki se, mistä haaveilin ollessani yksinäinen äitiyslomalainen. On oma kaunis koti, ihana perhe, paljon ystäviä, mielenkiintoinen työ ja  myös muita vastuutehtäviä, harrastuksia ja kivaa tekemistä aivan riittävästi ja välillä liikaakin. Koen, että elämässäni on tullut todeksi Jeesuksen ohje Vuorisaarnasta: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Elämä Jumalan ohjauksessa on todella jännittävä seikkailu!