love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesäinen sporttimimmi

Kesällä minusta tulee urheiluhullu. Lämpiminä kesäpäivinä voisin olla liikkeellä vaikka koko ajan.  Tämän kesän kylmyyskään ei ole vienyt minulta intoa kuntoilla. Ainoa ongelma on se, että kesäisin isossa perhessä on niin paljon liikkuvia osia, ettei säännöllisiin liikuntaharrastuksiin ole oikein mahdollisuutta. Viime kesänä suunnittelin aloittavani puistopilateksen, mutta loppujen lopuksi koko kesänä ei ollut yhtään mahdollisuutta mennä tiistaina tai keskiviikkona tunnille. Tänä kesänä ajattelin aloittaa poikien kanssa soutuharratuksen, koska ensimmäinen harjoitus kirkkoveneellä toukokuussa oli todella innostava ja mukava.  Toisin kävi: nyt eletään jo heinäkuuta enkä ole päässyt kertaakaan treeneihin. Ehkä jatkan hyvin alkanutta harrastusta syyskuussa arkiaikataulujen palatessa.

Olen kuitenkin löytänyt itselleni sopivan tavan kuntoilla. Lähden liikkeelle iltaisin yhdeksän jälkeen joko yksin tai ystävän kanssa. Ystävien kanssa harrastamme terapiakävelyä. Yksikseni teen pyörälenkkejä tai potkuttelen kickbikella. Miehen kanssa olemme päässeet muutaman kerran kahdestaankin kickbike-lenkille.

Viime aikoina olen innostunut myös aamulenkeistä. Siihen minua innotti Prismasta löytynyt uusi terveyskirja Bodylicious, jossa kaksi ruotsalaista kaunista blondia kertoo kuntoilu- ja ruokailuvinkkejä. He suosittelivat aamulenkkejä. Kokeilin ja ihastuin todella paljon. Jos olisi mahdollista, lähtisin aamukävelylle kesäisin ihan joka päivä. Nautin linnunlaulusta, luonnon kauneudesta, järven liplatuksesta, omasta rauhasta sekä mahdollisuudesta joko miettiä omia asioita tai rukoilla. Terapiakävelyt ystävien kanssa ovat aivan ihania, mutta välillä kaipaan myös sitä, että saan kävellä aivan yksin.

Tänä aamuna lähdin kävelylle heti herättyäni. En pessyt edes hampaita, vaan laitoin vaatteet päälle ja join lasin vettä. Ilman kuumuus tuntui ihanalta. Nautin joka askeleesta. Kotiin tullessa vastaanotto oli sangen sydämellinen. Kuopus huusi rappusilla: "Äiti, äiti"  Ruotsin lippu kädessä. Mies oli tehnyt taas puuron valmiiksi. Sen jälkeen venyttelin vähän terassilla auringonpaisteessa. Ei hassumpi aloitus kauniille lauantaille!



2 kommenttia:

  1. mä rakastan aamulenkkejä koiran kanssa, mutten työaamuina kyllä ikinä ehdi (aamu-uninen mikä aamu-uninen, ja on vaihtoehtokin...) ja illemmalla pitkiä lenkkejä tuolla Haltialan peltojen välissä ja metsissä. nyt tän jalan kanssa eniten harmittaakin, kun ei pääse koiralenkeille - ne on ihanan terapeuttisia juuri mainitsemistasi syistä; luonto, yksin ajatusten kanssa, mutta toisaalta koira hiljaisena kumppanina :)

    VastaaPoista
  2. Minä en melkein malta odottaa, että pääsen taas kävelyille! Vaunulenkkeily on ihanaa - yksin ja ystävän kanssa. Ihana juttu, että olet löytänyt aamulenkkeilystä oman rentoutumistapasi.

    VastaaPoista