Eka selfie

Rippikoulussa yhtenä tavoitteenani on kertoa nuorille sanoin ja teoin, että kelpaamme sellaisina kuin olemme sekä Jumalalle että ihmisille. Meikkaan nykyään arjessakin melkein läpi vuoden. En tee sitä muiden vuoksi, vaan itseni vuoksi. Nautin siitä, että hoidan itseäni ja saan puunata rauhassa yksin vessassa. Miestä varten minun ei tarvitse meikata. Hän ei yleensä edes huomaa, olenko meikannut vai en.

Täällä leirillä olen kuitenkin meikittä, jotta en olisi huonona esimerkkinä niille, jotka meikkaavat kelvatakseen muille. Vaatteitakin otin puolet vähemmän mukaan kuin New Wine -leirille, vaikka tämä on kaksi kertaa pidempi leiri. Leiriolosuhteissa luonnollisuus on valttia. Hassua on kuitenkin se, että minulla on lenkilläkin korvissa juhlakorvikseni, jotka ostin Esikoisen rippijuhliin. Se johtuu siitä, että en ehtinyt ostaa toisia korviksiä enkä saa vuoteen olla ilman korviksia. Jotenkin niin minun tapaistani :).

Olen oma itseni myös siinä mielessä, että näytän avoimesti leiriläisille heikkouksiani. Tänään mokailin tekniikan kanssa oppitunnillani, mutta se ei haitannut minua ollenkaan. Ne kuvat, joita en saanut yhdestä testistä esille PowerPointista, kirjoitin fläppitaululle. Olihan se vähän säätämistä, mutta siitä huolimatta ehdimme pureutua Pyhään Henkeen syvällisemmin kuin aikaisemmilla rippileireilläni.

Olen innoissani siitä, että opin täällä nuorekkaassa ilmapiirissä koko ajan uusia asioita. Työtoverini on harvinaisen kärsivällinen ja innokas vanhempien kollegoiden opettaja tekniikan kiehtovassa, mutta ah niin vaikeassa maailmassa. Olen oppinut mm. käyttämään tietokonetta kännykän avulla sekä tekemään paremmin PowerPointteja. Isoset näyttivat minulle tänään, miten otetaan selfie. Minulla ei ollut aavistustakaan, että kännykässäni on olemassa etukamera. Nyt tiedän. Eläköön fiksu nuoriso!