Suunnittelimme Esikoisen kanssa, että hänen rippijuhliinsa tehdään täytekakku oman maan mansikoista. Kesän alussa pidimme itsestään selvänä, että Eino Leinon, runon ja suven päivänä on jo makoisa mansikkasato. Kesäkuussa uskomme mansikoiden kypsymiseen horjui pahasti. Oli niin kylmää ja märkää, että Miehen puutarha näytti melkein kuolleelta. Muutama päivä sitten Mies kuitenkin löysi ensimmäiset mansikat ja suojasimme mansikkamaan.
Tänä aamuna heräsimme jo seitsemältä. Mies meni heti poimimaan mansikoita. Mansikkaa oli niin paljon, että sitä riitti sekä kakun väliin että päälle. Kesärytmiin tottuneena tuntui uroteolta, kun sain täytekakun valmiiksi vähän yli kahdeksan. Juhlan sankari on edelleen rippileirillä. Hän ilahtuu varmasti kovasti siitä, että täytekakku saatiin tehtyä oman maan mansikoista.
Niin mahtavaa! Tuli kyyneleet silmiin pelkästä ilosta, riemusta, täydellisestä ajoituksesta, kesän lämmöstä ja siunatuista mansikoista. <3
VastaaPoista