Leppoisaa rippijuhlien valmistelua

Puhuin ystävän kanssa puhelimessa. Hän oli ihmeissään siitä, että kuulostin niin rennolta, vaikka meillä on ylihuomenna Esikoisen rippijuhlat. Itsekin olen aika ihmeissäni siitä, että olen pystynyt ottamaan tämänkin päivän tosi rennosti juhlavalmisteluista huolimatta. Päivään on kuulunut mm. blogin perustaminen yöllä, blogin FB-sivun perustaminen päivällä, hetki auringonottoa (Rouvan rusketus on tärkeä prioriteetti), pieni puistohetki, pyöräily etsimään yhden lapsen jalkapalloa, normaaleja kotitöitä ja juhlavalmisteluja. Ystäväni pyysi minua kertomaan blogissani vinkkejä, miten juhliin voi valmistautua näin hyvällä mielellä.

1. Hyvä suunnittelu. Tein vieraslistan sekä ruokalistan Esikoisen kanssa jo hyvissä ajoin. Valitsin helppoja ja meille vanhastaan tuttuja tarjottavia. Teimme silloin myös työnjaon. Tyttäreni leipoo juustokakut ja minä mansikkakakun. Anopilta pyysimme maailman parhaita pikkuleipiä. Äitini lupasi leipoa peruspullaa, suolata lohen sekä tuoda leipäjuustoa ja hillaa. Avulias ystävä tarjoutui leipomaan porkkanakakkua. Muut tarjoilut ostamme kaupasta: makoisia pakastetuulihattuja, joita kaikissa juhlissamme on ollut jo 11 vuoden ajan, coctailpiirakoita sekä sipsiä, karkkia, jäätelöä ja  pähkinöitä isolle lapsilaumalle. Kakut teemme huomenna ja sunnuntaina sekä salaatit sunnuntaina.  

2. Rento asenne. Esikoisen konfirmaatio on toisella paikkakunnalla, minkä vuoksi juhlamme alkavat vasta myöhään illalla. Niinpä päätin, ettei kannata koko lomaa pilata stressamalla juhlista, jotka eivät edes kestä kovinkaan montaa tuntia. Lisäksi kutsuimme vain lähimpiä sukulaisia sekä tuttuja lapsiperheitä, jotka ovat tottuneet meidän tapaamme järjestää juhlat. Kaikki ei ole täydellistä eikä ruokalistalla ole mitään kovinkaan maata mullistavaa, mutta yleensä tunnelma on rento ja mukava. Nämä juhlat on rento järjestää myös sen vuoksi, että juhlakalu on niin vaatimaton. Vaatimustaso tulee nousemaan, kun vietämme kahden vuoden päästä Neidin juhlia. Joistakin suunnitelmista myös luovuimme. Putsattuamme vuosien liat kylpyhuoneesta ja saunasta kavereiden höyrypesurilla päätimme, että olohuoneen sohville riittää pesun sijaan imurointi. Joku lapsista jo naureskelikin, vietämmekö juhlia saunassa :).

3. Valmistelujen aloittaminen hyvissä ajoin. Olen tehnyt valmisteluja vähitellen jo kuukauden ajan, koska ostimme Esikoisen kanssa hänelle juhlavaatteet jo päättäjäispäivänä. Syy oli kyllä vähän hassu: olimme molemmat unohtaneet avaimet kotiin emmekä päässeet sisälle edes parvekkeelta (Esikoinen yritti), joten päätimme mennä vaatekauppaan. Olen ostellut vaatteet ja asusteet itselleni sekä vaattet pojille vähitellen kesäkuun aikana. Neiti ja Mies ovat itse suunnitelleet oman vaatetuksensa. Siivouksetkin aloitin hyvissä ajoin. Huonot ilmat ovat kummasti lisänneet siivousintoani!

4. Yhteinen tekeminen. Olen iloinnut siitä, että perheenjäsenet ovat olleet mukana valmisteluissa. Neiti pesi kaikki ikkunat, Esikoinen siivosi huoneensa kunnolla ennen rippikoulua ja Mies on raatanut monenlaisissa valmisteluissa. Hän kävi jo tänään kaupassakin Neidin kanssa ja toi valtavasti tavaraa. Huomenna täytyy hakea enää muutama unohtunut juttu. Kaikista parasta on ollut se, että olemme olleet viime päivät kaikki hyvällä tuulella. Sellaisessa ilmapiirissä jaksaa ihan mitä vaan.

5. Olen Esikoisen kanssa rukoillut hänen rippikoulunsa puolesta tosi pitkään. Kuuluikohan rippijuhlatkin Taivaan Isän mielestä siihen kokonaisuuteen? Tuntuu siltä, että hyvin rukoiltu on puoliksi tehty! Lempiraamatunkohtani mukaan: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."  Fil. 4:6-7

Kuvassa Kuopuksen asu. Veljeni toi hänelle lahjaksi upean paitapuseron Thaimaasta. Löysimme siihen sopivat värilliset farkut. Pari päivää sitten tajusin, että isoveljiltä perityt juhlakengät eivät sovi ollenkaan raikkaseen ja värikkääseen tyyliin. Niinpä olin tänään ikionnellinen, kun Mies oli bongannut kaupasta alennuksesta tällaiset upeat kengät. "Mä oon aina halunnut saada just tällaiset skeittikengät!" totesi onnellinen Kuopus. Isoveli kyllä väitti, että ne on tennarit. Ihan sama, täydelliset joka tapauksessa!                                      

Oli ilo kiillottaa rakkailta sukulaisiltamme lahjaksi saadut hopeat taas pitkästä aikaa. Ne ovat tainneet olla viimeksi kaikki käytössä Kuopuksen ristiäisissä. Lautasliinat ovat muistini mukaan samanlaiset tai ainakin melkein samanlaiset kuin meidän häissämme 18 vuotta sitten.

Halusin helmikoruihini sopivat kengät ja ihan sattumalta viedessäni Neitiä kavereidensa kanssa kauppakeskukseen bongasin nämä ihanuudet. Ihanaa vaihtelua, kun melkein kaikki kenkäni ovat olleet mustia tai lempivärini mukaan sinisiä. Valkoiset hääkenkänikin värjäsin aikoinaan sinisiksi.