Olen kokenut suurta alamittaisuutta myös monissa muissa myyjäisissä. Leivoin Mixun koulun jouumyyjäisiin Halosenniemen tunnelmalliseen miljööseen mustikkamuffinsseja. Omalla myyntivuorolla huomasin, että leipomukseni eivät mene kaupaksi. Ne olivat aivan liian rumia ja epäesteettisesti pakattuja. Niinpä ostin itse kaikki muffinssini työvuoron päätyttyä. Lapset puistelivat päätään: "Ensin leivot omilla rahoilla ostetuista raaka-aineista ja sitten ostat ne itse. Onkoo järkee vai ei?"
Onneksi on myös onnistuneita varainkeruuprojekteja, jotka lohduttavat epäonnistumisten hetkellä. Organisoin Neidin luokan Pilkkoset-keräyksen, jolla saimme reilusti yli 2000 euroa luokkaretkeä varten. Olin kyllä aika reipas, kun jaksoin raahata isoja laatikoita koululle pikkuapulaisen eli kaksivuotiaan Kuopuksen kanssa. Olen tehnyt myös hyvää tiliä myyjänä useissa lasten harrastusten buffeteissa ja kanttiineissa. Ehdoton suosikkini on Keravan Urheilijoiden kahvio, jota pyöritämme koko perheellä yhden päivän keväässä.
Tänä vuonna vuoromme osui hiihtolomalle. Aamulla paistoimme munkit ja laitoimme valmiiksi kahvion tarkkojen ohjeiden mukaan. Jokaiselle perheenjäsenelle riitti sopivaa puuhaa: pikkupojat nostivat tuolit alas kahviosta, Mies sytytti nuotiota ja me Neidin kanssa teimme valmisteluja keittiössä. Kahviossa työskentely on minulle kuin lapsuuden kauppaleikkiä. On kiva olla päivän kahvilatäti, joka iloisesti palvelee asiakkaita sekä tehokkaasti huolehtii siisteydestä. Olen tosi laiska siivoamaan kotona esim. pöytiä, mutta kahvilassa pyyhin vähän väliä reippaasti pois kahvitahrat ja sokerit. Pikkuapulaisille opetan koko ajan hyviä käytöstapoja ja ystävällistä asiakaspalvelua. Samalla pikkupoikien on hyvä treenata myös päässälaskua.
Tänään Mies laittoi minulle viestiä ja kyseli, voisinko olla hiihtokisoissa palkintojenjaossa. Lupasin tietysti kantaa korteni kekoon. Kyllä tuntuikin mukavalta palvella tehtävässä, jossa omat vahvuuteni pääsivät esille. Toisen palkinnonjakajan veli oli ihmetellyt, miten ihmeessä sisko selviää hentoisen äänensä kanssa tehtävästä. Hänen mielestään siskon olisi pitänyt hankkia megafoni. Paikalle saapuikin kävelevä megafoni nimeltään Elina, jolle on ala-asteelta lähtien annettu palautetta kuuluvasta äänestä esim. lauluesityksissä, puheissa ja saarnoissa. Aika usein olisin toivonut äänen kuulumisen sijaan saavani palautetta kauniista laulusta, syvällisestä saarnasta tai puhuttelevasta puheesta;). Minua vieläkin säälittää mummo, joka soitteli virastoon kiittääkseen minua hyvästä äänenkäytöstä. "Kyllähän minä ymmärrän, että siellä kirkossa on hyvä käydä, vaikka ei kuulisikaan mitään. Mutta olihan se mukava kerrankin kuulla saarna."
Palkintojenjakotilaisuudessa ääneni kuului hyvin. Perheeni sai taas hävetä minua, koska innostuin matkimaan Överkalixin jouluisten kisojen palkinnonjakoa huudattamalla jokaiselle ikäryhmälle kolminkertaisen Hurraa-huudon. Ainoastaan aikuisten sarjalaiset jäivät ilman huutoja, koska heillä sisäinen motivaatio on jo niin kova. Näin tulkitsimme kahvion mukavien naisten kanssa.
PS: Kisat menivät perheemme osalta kivasti: kaksi kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti