love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Varsinainen sottapytty

Olin lapsena monella tapaa unelmalapsi: iloinen, reipas, sosiaalinen ja taitava. Yksi piirre minussa koetteli vanhempieni hermoja siihen asti, että muutin pois kotoa, ja vähän sen jälkeenkin. Olen ollut pienestä pitäen ihan mahdoton sottapytty = (hellittelevä) joka sottaa itsensä ja lähiympäristönsä, lähde Wikisanaklirja). Ominaisuuteni oli tytöksi poikkeuksellisen voimakas. Hyvä kotikasvatus ei millään lailla poistanut ikävää piirrettäni. 
Muistan, miten surulliseksi tulin aihauttaessani huonolla ominaisuudellani vanhemmilleni pahaa mieltä. "Elina, miten sinun kaappisi voi olla tässä kunnossa, vaikka serkkusi laittoi sen vain viikko sitten niin hyvään kuntoon?" äiti ihmetteli tuskastuneena muutettuamme uuteen kotiin. Isäni sai kasan harmaita hiuksia pelkästään siitä, että jätin sängyn aina auki. Kerran sattui niinkin, että myöhästyin koulusta kolme tuntia auki olevan sängyn vuoksi. Isää alkoi taas harmittaa niin paljon huoneessani auki oleva sänky, että hän laittoi valot pois ja oven kiinni. Häneltä jäi huomaamatta, että minä olin vielä aamu-unisena sängyssä nukkumassa :). 
Palasin kotiin muutamaksi kesäksi Helsinkiin muuttoni jälkeen. Suuri maailma ja siisti poikaystävä eivät olleet pystyneet korjaamaan boheemia elämäntapaani. Niinpä isä parkaisi katsoessaan huonettani: "Tuontasoinen ihminen ja huone tuossa kunnossa." Niinpä niin, teologisessa tiedekunnassa unohdettiin opettaa järjestyksen alkeita. Huvittavaa on se, että tienasin kyllä opiskelurahoja siivoamalla Lestiksen asuntolan yläkertaa. Siivoojan roolissa olin hyvin topakka ja opetin yläkerran pojille siivouksen alkeita. 
Katsoessani kotiamme voin todeta, ettei omena ole pudonnut kovinkaan kauas puusta. Tässä perheessä asuu monta sottapyttyä. Ajattelen, että se on aika lailla minun ansiotani tai syytäni. En koe siitä kuitenkaan huonoa omaatuntoa. Olen oppinut sen verran huolehtimaan siivoamisesta, että yleensä teemme koko taloon viikkosiivouksen ainakin parin viikon välein. Alakertaa siivoamme useammin ennen vieraiden tuloa ja muutenkin, kun en enää kestä sotkua. 
Arvostan suuresti niitä suurperheiden vanhempia, jotka pystyvät pitämään kodin aina kunnossa. Minulta se vaatisi niin paljon energiaa, että joutuisin jättämään jotain mukavampaa tekemättä. Käytän kotona mieluummin aikaa vaikkapa siihen, että luen Kuopukselle kirjoja tai pelaan pelejä tai kirjoitan blogitekstejä kuin siivoan. Tyydyn siihen, että kotimme on paljon sotkuisempi kuin lapsuudenkotini. 
Lapsia olen opettanut siivoamaan sen verran, että he saavat tarvittaessa pidettyä paikat kunnossa. Neidistä tulee varmasti siistimpi kuin minä olen. Pojat muistuttavat minua siisteystasoltaan. He viihtyvät ihan hyvin sotkussa, mutta ovat tarvittaessa nopeita laittamaan paikat kuntoon. "Kuka meille tulee kylään?" kysyvät lapset, jos eteinen on siisti heidän tullessaan koulusta tai harrastuksista kotiin. Yllätysvieraita emme arvosta, mutta kutsutut vieraat ovat mainio tapa saada koti nopeasti kuntoon! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti