Ihanaa yhteisöllisyyttä

Muuttaessamme seitsemän vuotta sitten Järvenpäähän minulle oli selvää, että lapsilukumme oli täynnä. Talolainamme oli niin suuri, että minun palkkani meni kokonaan sen lyhentämisen. En voinut edes ajatella, että selviäisimme lainan maksusta, jos olisin vauvalomalla. Lisäksi talossamme on niin paljon portaita, etten uskaltanut edes ajatella elämää vauvan kanssa sellaisessa ympäristössä. Olin sangen tyytyväinen siihen, että meillä oli kolme ihanaa lasta, joiden kasvaessa elämäni helpottui vähitellen. 

Viisi vuotta sitten heinäkuussa pääni pehmeni sen verran, että innostuin yhtäkkiä Miehen ja lasten ideasta saada vielä yksi vauva. Korkojen laskettua ajattelimme selviävämme lainoista pienemmilläkin tuloilla. Niinpä Kuopus syntyi koko perheelle suureksi iloksi. Hänen syntymänsä tuntui erityisesti taivaassa suunnitellulta, koska hänen syntymänsä mahdollisti monia muitakin asioita. Ennen äitiyslomaani minulla oli Järvenpäässä aika vähän kontakteja, koska kuljin töissä Helsingissä. Työpäivät ja pitkät työmatkat junalla veivät voimiani niin paljon, etten jaksanut sosiaalistua kovinkaan paljon kotikaupungissani. Minulle riitti oman perheen lisäksi hyvin muutamat ystävät. 

Vauvaloman myötä aloin saada enemmän kontakteja Järvenpäästä. Jossain vaiheessa minulla heräsi tarve rakentaa yhteisöllistä kristillistä toimintaa omanikäisilleni. Keräsin tuttuja perheitä meille suunnitteluiltaan. Lähdimme aidosti nollasta rakentamaan sellaista toimintaa, jossa itse viihtyisimme. Syntyi Jatkot-illat, joissa 20-50-vuotiaat saavat rakentua yhteisestä uskosta. Alusta alkaen meille oli tärkeää myös se, että lapset viihtyisivät illoissa. Konseptista tuli nopeasti toimiva. Emme ole tavoittaneet mitään massoja, mutta illat keräävät kerran kuussa mukavan määrän ihmisiä Kirkonkulmaan oppimaan lisää kristillisestä uskosta sekä kokemaan kristittyjen yhteyttä.

Hienointa on kuitenkin se, että yhteys ei ole jäänyt vain noihin iltoihin. Ihmisten välille on syntynyt aitoa ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Monet meistä ovat muuttaneet Järvenpäähän jostain muualta päin Suomea, minkä vuoksi tuki- ja ystävyysverkostot ovat olleet aika hataria. Sen vuoksi on ihanaa tutustua ihmisiin, joilta voi saada apua. Varsinkin kun monet näistä ihmisistä ovat harvinaisen avuliaita ja anteliaita. Kuvaavaa oli, että käydessäni kastekeskustelun erään ystäväperheen luona sain mukaani omenoita, jotka olivat toisilta ystäviltämme. Johdatustakin tuntui olevan asiassa, kun Kuopus oli samana päivänä pyytänyt, että hakisimme omenoita heti päiväkodin jälkeen. Olen niin kiitollinen, että Jumala johdatti asiat näin. Ilman Kuopusta ja hänen syntymänsä ansiosta tullutta yhteisöllisyyttä elämäni olisi paljon tylsempää.