Pettymysten kaupunki sulatti sydämeni - I love Vaasa ♥

Muutin 13 vuotta sitten Vaasaan vastentahtoisesti. En olisi halunnut kolmatta kertaa viiden vuoden sisällä muuttaa kaupunkiin, jossa minulla ei ollut yhtään ystävää eikä yhtään sukulaista. Minulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja: Mies valittiin yllättäen sinne kappalaiseksi, ja muutimme tietysti koko perheellä Luulajasta Vaasaan. Minulle oli pettymys sekin, että en saanut kaupungista töitä pappina, vaikka hain kahdesta hiippakunnasta. En jäänyt kuitenkaan toimettomaksi. Ennen muuttoamme kävin pääsykokeissa ja sain opiskelupaikan Peffanilta ruotsinkielisestä uskonnonopettajakoulutuksesta. Se oli balsamia haavoille, koska olin hakenut Helsingissä kaksi kertaa suomenkieliseen uskonnonopettajakoulutukseen, mutta en ollut pettymyksekseni päässyt sisälle. Yllättäen paikka irtosi Vaasassa, vaikka en puhunutkaan täysin sujuvaa ruotsia. En kuitenkaan aloittanut opiskeluja saatuani työpaikan Vaasan ruotsalaisesta seurakunnasta lapsityönohjaajana.

Vaasan vuodet olivat elämässäni huonosta lähtökohtatilanteesta huolimatta todella hyviä vuosia. Elämä oli sangen helppoa asuessamme kerrostalokolmiossa työsuhdeasunnossa. Aamutorkulle ihmiselle oli luksusta mennä töihin samaan taloon. Miehen työpaikka oli ehkä noin 20 askeleen päässä kodistamme. Minun piti ponnistella vähän enemmän: portaat alas, käytävä ja portaat ylös. Kaiken lisäksi lastemme harrastukset: muskarit, pianotunti, päiväkerho ja pyhäkoulu, löytyivät nekin samasta talosta, vieläpä kahdella kielellä. Asuimme keskellä kaupunkia, jossa oli lähellä paljon puistoja kauppojen ja muiden palveluiden lisäksi. Etsimme koko Vaasan ajan omaa asuntoa, mutta näin jälkeenpäin olen todella onnellinen, ettemme sitä löytäneet. Elämisen helppous sopi mahtavasti pikkulapsivaiheeseen.

Aina välillä harmittelen sitä, että muutimme Vaasasta pois, vaikka viihdynkin Järvenpäässä todella hyvin. Vaasa on sydämessäni Järvenpään ja Pellon ohella top 3-listalla, kun mietin elämäni tärkeimpiä paikkakuntia. Se on minulle paljon tärkeämpi paikkakunta kuin Helsinki, jossa olen asunut kolme vuotta ja ollut töissä kohta kahdeksan vuotta. Niinpä lähden lomilla mielelläni Vaasaan tapaamaan ystäviä sekä nauttimaan kaupungin kauneudesta ja ilmapiiristä. Tänä viikonloppuna olin Vaasassa lasten ja ystävättärien seurassa. Syynä oli Pikkuherran lentopalloturnaus Power Cup, joka piti minut kiireisenä. Katsoin kolmen päivän aikana kaikki poikani kahdeksan ottelua, minkä vuoksi en ehtinyt shoppailla lempikaupoissani enkä tavata ystäviä. Siinäpä kaksi hyvää syytä palata Vaasaan mahdollisimman pian.