Laura Ashleyn mekkojen lumoissa

Lapsuudessani ja nuoruudessani vietin paljon aikaa isosiskoni ja hänen ystäviensä kanssa. Se johtui alunperin siitä, ettei naapuristossamme asunut minun ikäisiäni tyttöjä. Totuttuani sisareni kavereiden seuraan valitsin mieluusti isojen mielenkiintoiset ja jännittävät jutut, jos en saanut olla parhaiden kavereideni seurassa. Kerran äiti lahjoi minut rahalla kylästelemään naapuruston tytön luona, mutten viihtynyt ollenkaan. Helpolla saadusta rahasta olin tietysti tyytyväinen. Isosisarukset olivat sillä kerralla kateellisia, mutta isosiskollani ei siihen olisi ollut oikein varaa. Hän sai aikoinaan isältäni 100 markkaa pelkästään siitä syystä, että oli sitä mieltä, että vauvan syntyminen perheeseen olisi tosi kiva juttu. Ei ihme, että Mies on välillä ihmeissään tavastani luvata lapsille rahaa hänen mielestään oudoista asioista. Sukuvika!

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani hämmästyttävän paljon asioita. Muistan erityisen paljon sisareni asioita. Olen kuunnellut hänen tarinoitaan niin innokkaasti, että muistot tuntuvat melkein omilta. Ylioppilaskirjoituksen jälkeen siskoni ja hänen kaverinsa lähtivät kahdestaan Lontooseen. He löysivät sieltä Laura Ashleyn liikkeestä UPEAT mekot juhliin. Ne olivat oikeasti todella kauniit, koska puvut voisi laittaa juhliin vaikkapa tänä vuonna. Se on harvinaista, kun on kyse 90-luvun vaatteista.

Tyttöjen puvuissa oli vain yksi ongelma. Ne olivat lähes hihattomina mekkoina aivan liian uskaliaita vuoden 1990 ylioppilasjuhliin, joiden pukukoodina oli jakkupuku. Puhelinlangat kävivät kuumina, kun suvun naiset pähkäilivät asiaa. Monenlaisia ratkaisumalleja oli olemassa ennen kuin päädyttiin siihen, että sisareni kukkapukuun teetetään valkoinen lyhyt bolero. Kaverin mekkokaan ei kelvannut sellaisenaan. Upean pitsimekon helmaa pidennettiin säädylliseksi. Juhlissa tytöt näyttivät Laura Ashleyn mekoissa niin upeilta, että keski-ikäiset naapuruston miehet kertoivat jo juhliin tullessaan kuulleensa huhuja kauniista ylioppilaista :).

Sisareni puvusta lähtien olen haaveillut Laura Ashleyn mekoista. Jostain kumman syystä olen vain haaveillut enkä marssinut vaatekauppaan sovittamaan mekkoja. Monissa muissa Helsingin upeissa merkkiliikkeissä olen ehtinyt käydä ihastelemassa kauniita mekkoja. Tällä viikolla menin Laura Ashleyn liikkeen ohi  ihan sattumalta. Vilkaisin näyteikkunaa ja olin myyty. Kaunis sininen kukkamekko katso minua kutsuvasti. Minulle tuli palava halu laittaa se mekko lauantain synttäreille, vaikka olin päättänyt, etten osta uutta mekkoa. Olen nimittäin yleensä aika säästäväinen, mutta mekot ovat paheeni. Päätin kuitenkin poiketa liikkeessä paluumatkalla.

Minun on yleensä vaikea löytää istuvia mekkoja, jotka eivät ole trikoota. Näyteikkunassa ollut mekko sopi malliltaan minulle tosi hyvin. Väri oli mieleinen ja myyjä löysi siihen heti sopivan boleron. Kaiken lisäksi liikkeessä oli menossa kaikkien mekkojen alennusmyynti. Kymmenen minuutin vierailu täytti pienen tytön unelman: sain vihdoinkin Laura Ashleyn kukkamekon. Hehkutin myyjälle sitä, kuinka mekon ostaminen tuntui aivan ihanalta. Minulle tuli tunne, että Taivaan Isä halusi antaa tyttärelleen kauniin lahjan. Hän tiesi, että paras juhlamieli tulee minulle siitä, että saan olla kauniina uudessa mekossa ♥ Jumala tuntee minut paremmin kuin minä itse ♥ Nyt juhlamekko roikkuu olohuoneen lampussa kannustaen minua olemaan ahkera!