love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

perjantai 27. helmikuuta 2015

Älä pelkää!

Kuljin ystäväni kanssa pimeää metsätietä syksyisenä perjantai-iltana. Olimme olleet partiomajalla katsomassa leirillä olevia ystäviä, ja ilta oli venynyt pitkäksi. Yllätyimme siitä, miten pimeää ulkona oli. Emme uskaltaneet lähteä metsän halki sitä reittiä pitkin, jota olimme päivänvalossa tulleet. Metsätiellä kulkeminenkin tuntui tarpeeksi kammottavalta pienen taskulampun valossa. Eteenpäin näki vain muutaman metrin, ympärillä oli synkkä metsä ja lukiolaistyttöjen mielikuvitus vilkkaimmillaan. Ei auttanut muuta kuin ottaa ystävää kädestä kiinni. Toinen meistä alkoi laulaa: "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie." Lapsuuden tutun virren ja ystävän saattelemana oli paljon turvallisempaa kulkea. Pelko väistyi ja tilalle tuli luottamus siitä, että emme ole yksin.

Keskitysleirillä oli kaoottinen tilanne. Vangit pelkäsivät ja olivat levottomia. Vartijat huomasivat vankien levottomuuden ja puuttuivat asiaan. He löivät vankeja ja ampuivat laukauksia. Vankien ahdistus lisääntyi ja tunnelma muuttui kaoottiseksi. Silloin yksi vangeista alkoi hiljaa mielessään toistaa Jeesuksen nimeä. Hän ei päästänyt ääntäkään eikään millään tavalla herättänyt huomiota hiljaisella rukouksellaan. Mutta silloin tapahtui ihme. Rauha laskeutui miehen rukouksen kautta vankien ja vartijoiden keskuuteen. Jeesuksen nimi oli vahvempi kuin pahan valta. Jeesuksen nimi oli väkevämpi kuin vartijoiden väkivalta. Jeesuksen nimi mursi pelon ja ahdistuksen.

Yksi lapsistamme kärsi ehkä neljävuotiaana peloista ja pahoista unista. Joka ilta hän pyysi ennen iltarukouksen lukemista: "Rukoile, ettei mitään pahaa tapahtuisi." Äidin tai isän rukous toi turvaa pienelle. Yö ei tuntunut yhtä pelottavalta, kun siihen sai pyytää suojelusta: "Rakas Jeesus, siunaa meitä. Anna meille enkeleitä. Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä."

Raamatussa on monia kohtia, jotka lohduttavat pelon ja ahdistuksen keskellä. Psalmissa 23 kerrotaan Jumalan huolenpidosta näin:"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." Kastekäskyssä Jeesus lupaa, että hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Hän on valo, joka valaisee pimeytemme. Hän on tie, joka johdattaa monien vaihtoehtojen ja valintojen keskellä. Hän on rakkaus, joka voittaa kaiken pahan. "Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. " 1. Joh.4:16,18

 Ilkka Puhakan koskettava laulu "Älä pelkää" Pienet ihmeet -bändin esitäämänä .

Samuli Edelmannin: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

4 kommenttia:

  1. Hei Elina,
    Lainasin Paavalin seurakunnan sivulta löytämääni tekstiäsi omassa blogissani. Kiitos! http://sisainenurheilija.blogspot.fi/2015/03/juoksukateutta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että löysit tekstini! Google on ihmeellinen ;). Kirjoitin kommentin blogiisi siitä, miten en pysty juoksemaan polveni vuoksi. Se ei ilmeisesti tallentunut. Olen ajatellut, ettei se haittaa, koska pystyn monipuolisesti harrastamaan muita lajeja. Esim. kickbike-lenkit ovta suosikkejani kesällä. Tehokasta ja hauskaa, mutta silti polviystävällistä. Talvisin taas harrastan pitkiä terapiakävelyjä ystävättärien kanssa. Ei ihan juoksun tasoista liikuntaa, mutta silti terveellistä sekä ruumiille että sielulle :)

      Poista
  2. Harmllista, ettei kommentti tallentunut. Minun pitäisi ilmeisesti tehdä asialle jotain. Välillä saan kommentista ilmoituksen sähköpostiin, mutta ne eivät jää blogiin. On kyllä hyvä, ettei ole riippuvainen yhdestä urheilulajista. Yritän itsekin edetä siihen suuntaan...

    VastaaPoista