love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Banaani, vaniljajäätelö vai Angry Birds -keksi?

Äitini syntyi vuonna 1943 sodan keskelle. Sodan jälkeinen elämä oli niukkaa eikä elämään kuulunut paljonkaan herkkuja. Niinpä äitini suunnitteli lapsena käyttävänsä aikuisena ensimmäisen palkkansa kokonaan banaanien ostamiseen. Minun lapsuudessani syötiin herkkuna jäätelöä. Litran paketti vaniljajäätelöä laitettiin neljään osaan neljälle lapselle. Isoveli mittasi viivottimella, että jokainen lapsi sai samankokoisen palan. Äiti ja isä malttoivat olla ilman jäätelöä. 

Minun lapseni ovat saaneet herkkuja paljon, aivan liikaa, jos ajattelee ravintosuosituksia.  Neljävuotias osaa valita Prisman loputtomilta keksihyllyiltä juuri niitä kalleimpia tuotteita, vaikkapa trendikkäitä Angry Birds -keksejä. Jäätelöhyllyiltä kukaan ei halua ostaa tavallista tylsää vaniljajäätelöä. Kalliit erikoisjäätelöt ovat paljon houkuttelevampia. Meidän perhe ei taida olla ainoa perhe, jossa herkkuihin kuluu runsaasti rahaa. 

Tällä viikolla luin, että maailmassa käytetään jäätelön ostamiseen melkein kolme kertaa enemmän rahaa kuin humaanitääriseen apuun. Olin järkyttynyt! Jäätelö on länsimaisille ihmisille vain yksi monista herkuttelun ja hemmottelun muodoista. Siitä huolimatta pelkkään jäätelöön käytetään kolme kertaa enemmän rahaa kuin apua tarvitsevien ihmisten auttamiseen. 

Perheenäitinä ymmärrän hyvin sen, miten helppo on laittaa rahaa hyvään ruokaan ja herkkuihin. Äitini lapsuuden niukkuus on vaihtunut kauppojen valtaviin valikoimiin. Televisiossa pyörii jatkuvasti ruoka- ja leivontaohjelmia. Olen saanut lapsiltani palautetta siitä, miten  vanhanaikaista on tehdä peruspullaa. Tavalliset muffinsitkin ovat aivan liian yksinkertaisia, kun voi tehdä kauniita cupcakeja, joiden sisään on laitettu monenlaisia herkkuja. Kauppalaskusta tulee yllättävän pitkä, kun siihen on kerätty kaikki tarvittavat ainesosat. 

Toisaalta lapseni poimivat ympäristöstä koko ajan vaikutteita siitä, mikä on terveellistä. He lukevat lehdistä ja netistä eri tuotteiden terveellisyydestä ja epäterveellisyydestä. Niinpä he nyrpistävät nenäänsä, jos vanhemmat ovat ostaneet alennusmyynnistä jauhelihaa, jossa onkin vähän suurempi rasvaprosentti.

Katolisessa kirkossa puhutaan paljon seitsemästä kuolemansynnistä, joista yksi on mässäily. Mielestäni tässä ajassa on paljon mässäilyä. Mässäilyn synti on  sieluntila, jossa ruoka, juoma, ulkonäkö, fyysinen kunto tai terveys saavat ylikorostuneen merkityksen. Naistenlehdet ovat hyvä esimerkki siitä, miten juuri nämä asiat ovat korostuneet ajassamme. Syvällisiä juttuja on ainakin minusta välillä vähänlaisesti, kun taas ruoka, ulkonäkö, fyysinen kunto ja terveys saavat valtavasti palstatilaa.  

Lisa Bevere kertoo kirjassaan ”Oikea naisen mitta”  siitä, miten Jumala puhutteli häntä, kun hän tuskaili painonsa kanssa.”Lisa, painostasi on tullut sinulle epäjumala. Syöt, kun tunnet olevasi yksinäinen. Syöt, kun olet vihainen. Syöt, kun sinua pitkästyttää. Syöt masennukseesi. Syöt, kun olet onnellinen. Et tule minun tyköni. Et lue Sanaani. Syöt, koska se on helpompaa. Olet tyytyväinen itseesi, kun olet hoikka. Olet tyytymätön itseesi, jos olet pulska. Et elä Hengen johtamaa elämää. Painosi hallitsee mielialojasi ja elämääsi. Se on sinun epäjumalasi.”

Tällöin Lisa Bevere ymmärsi, että hän oli turvautunut enemmän painoonsa kuin Jumalaan. Hän otti todesta Jumalan kehotuksen paastota muutaman päivän ja sen jälkeen opetella tervettä suhdetta ruokaan. Hän opetteli syömään ruokansa kiitollisuudella. Hän kiitti Jumalaa siitä, ettei ruoka ollut hänelle enää vihollinen eikä nautintoaine. Hän ei enää elänyt syödäkseen, vaan hän söi elääkseen. Hän ei enää syönyt liikaa, vaan lopetti silloin, kun tunsi itsensä kylläiseksi. Ruoka menetti hänen elämässään epäjumalan aseman.

Olemme nyt paastonajan puolivälissä. Paastonaika on hyvää aikaa harjoitella kohtuullisuutta, joka on mässäilyn synnin vastakohta.  Kohtuullisuus tarkoittaa  sitä, että  ruoka ei saa liian keskeistä osaa elämässä. Paastoaminen esimerkiksi tietyistä ruoka-aineista tai  mehupaasto voi olla avuksi kohtuullisuuden löytymisessä. Paastoaminen auttaa huomaamaan sen, ettei ruoka tai muu nautinto ole tärkeintä elämässä. Silloin voin huomata, että pärjään ilman jokapäiväistä suklaakeksiä. 

Kerran luin lehtijutun papista, joka kertoi ikäistensä arkun äärellä miettivänsä sitä, miten hänelle ei voisi käydä noin. Hän ei voisi kuolla viisikymppisenä sydänkohtaukseen, koska hän syö terveellisesti ja juoksee maratoneja. Minulle tuli papista mieleen Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä, joka keräsi viljaa aina vain isompaan aittaan. Saatuaan työn valmiiksi hän sanoi itselleen: ”Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin.”

Kukaan  ihminen ei voi turvata elämässään siihen, että on syönyt ruokaympyrän mukaan tai liikkunut kaikkien suositusten mukaan. Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus puhui siitä, miten israelilaisten isät kuolivat, vaikka he söivät Jumalan heille antamaa mannaa. 2010-luvun ihminenkin kuolee varmasti jossain vaiheessa, vaikka söisi superfoodia ja kieltäytyisi kaikesta epäterveellisestä. 

Jeesus sen sijaan lupaa: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Ruoasta tuleva nautinto on aina hetkellistä. Sen sijaan Jeesus tarjoaa meille leipää, jonka vaikutus kestää iankaikkisesti. Jeesus kutsuu meitä ehtoolliselle, joka on esimakua tulevasta suuresta juhla-ateriasta. Samalla ehtoollisen leipä ja viini yhdistävät meidät Jeesuksen ja opetuslasten viimeiseen yhteiseen juhla-ateriaan. Ehtoollisessa toteutuu samat elementit kuin muissa juhla-aterioissa: saamme siinä kokea yhteyttä ja saamme ravintoa. Ehtoollisen ravinto ei kuitenkaan ole ensisijaisesti ruumiille, vaan se antaa voimaa ja ravintoa sekä ruumiille, sielulle että hengelle. 

Katekismuksessa ehtoollisesta sanotaan näin: "Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa. Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä. Kristuksen ruumis, elämän leipä, ruokkii ja vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää. Kristuksen veri, kuolemattomuuden lääke, parantaa meitä ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän. Ehtoollinen ennakoi taivaallista juhla-ateriaa, jolle Kristus kerran kokoaa kaikki omansa."


Ehtoollisessa on oman kokemukseni mukaan sellaista voimaa, että sitä kannattaa nauttia usein. Ensimmäiset opetuslapset kokoontuivat yhteen usein nauttimaan yhteisestä ateriasta ja toistensa seurasta. Apostolien tekojen toisessa luvussa sanotaan: "Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin." Apt. 2:46.

Paastonaikana kristittyjä kutsutaan erityisesti luopumaan jostain sinänsä hyvästä asiasta toisten ihmisten hyväksi. Voisinko minä luopua jokapäiväisestä jäätelöstä tai muusta herkusta pääsiäiseen asti ja lahjoittaa ne rahat johonkin hyväntekeväisyyteen? Pärjäisinkö muutaman viikon ilman jotain minulle tärkeää nautintoa, jotta joku perheenäiti tai -isä saisi sillä rahalla ruokittua perheensä?  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti