love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Miten jaksaisin rakastaa?

Pari vuotta sitten kirjoitin Aila Wallinin kanssa kasvatusaiheista kirjaa kirjeenvaihtona. Yleensä kirjoittaminen sujui nopeasti ja helposti kotiäidiltä. Viimeisiä kirjeitä kirjoittaessani olin jo palannut työelämään. Kirjoittaessani ajatuksia siitä, mistä vanhempi saisi voimaa rakastaa lastaan, olin todella väsynyt.  Halusin kirjoittaa siitä, miten rakkauden kaksoiskäsky ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” on oikeastaan rakkauden kolmoiskäsky. Väsyneenä kirjoitin ja pyyhin pois. Kirjoitin uudestaan ja taas pyyhin pois. Kahden tunnin session tulos oli muutama hassu rivi tekstiä sekä ajatus siitä, etten todellakaan aio kirjoittaa mitään rakkauden kolmoiskäskystä.

Seuraavana päivänä kävin työkaverini toimistossa jollain asialla. Otin kirjahyllystä Seppo Jokisen kirjan ja avasin kirjan summittaisesti. Avaamallani aukeamalla oli ajatus siitä, miten rakkauden kaksoiskäsky onkin oikeastaan kolmoiskäsky: "Jotta voisin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni, täytyy minun rakastaa itseäni, hyväksyä itseni ja kohdella itseäni hyvin."  Laitoin kirjan pois ja vilkaisin pöydällä olevaa kirjaa. Siinä oli Wilfrid Stinissenin kirja "Tänään on Herran päivä", jossa jokaiselle päivälle on oma tekstinsä. Luin sen päivän tekstin. Hätkähdin lukiessani siitä, miten ihmisen täytyy rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa toista ihmistä. Ymmärsin läksyn. Jumala halusi, että kirjoitan tästä teemasta. Niinpä sinä iltana kirjoitin aiheesta paljon pirteämällä ja paremmalla mielellä seuraavan tekstin.

”Kirjeesi pääajatus, miten vanhemman tulisi tutkistella enemmän itseään ja omia käyttäytymismallejaan vanhempana, oli oiva. Raamatusta minulle tuli mieleen Jeesuksen sanat siitä, miten hedelmistään puu tunnetaan. ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä.” (Matt.12:33) Perheessä eletään niin lähellä toisia, että sisimmän perimmäiset ajatukset ja tunteet välittyvät varmasti lapsille. Olen täysin samaa mieltä siitä, että vanhemman puheet ja neuvot eivät vaikuta lapseen parhaalla mahdollisella tavalla, jos lapsi ei pysty kokemaan itseänsä hyväksytyksi ja tärkeäksi. Isossa kirjassa siitäkin on kirjoitettu viisaasti: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” (1.Joh. 3:18)

Olen miettinyt sitä, miksi koin isojen lastemme pikkulapsivaiheen niin paljon raskaampana kuin tämän nykyisen elämänvaiheeni. Yksi selitys on mielestäni siinä, että voin itse nyt paljon paremmin. Olen työstänyt itseäni syvällisesti sekä saanut kokea Jumalan ja läheisteni rakkautta, mikä on muuttanut sisimpääni. Olen ottanut enemmän aikaa itselleni, huolehtinut itsestäni kuntoilemalla ja tehnyt mahdollisuuksien mukaan sellaisia asioita, joista nautin. Oma hyvinvointini heijastuu koko perheeseen. Jaksan ottaa paremmin vastaan lasten kiukut sekä osoittaa heille aidosti rakkautta ja välittämistä, koska tunnen itseni rakastetuksi ja hyväksytyksi tällaisena kuin olen.

Olen ymmärtänyt sen, miten toisen ihmisen rakastamisen edellytyksenä on oman itsensä rakastaminen ja hyväksyminen. Rakkauden kaksoiskäskyn voi tulkitakin kolmoiskäskyksi: ihmisen tulisi rakastaa Jumalan ja lähimmäisen lisäksi myös itseään. Itsensä rakastaminen puolestaan lähtee siitä, että Jumala rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä puhutaan kauniisti siitä, miten Jumala on rakkaus. Hänen rakkautensa on parantanut niitä haavoja, joita minun sisimmässäni on ollut ja on, jotta voin rakastaa lapsiani, miestäni ja muita läheisiäni.” (Elina Koivisto - Aila Wallin: Elämältä se maistuu –keskustelukirjeitä äitiydestä ja vanhemmuudesta)

Minua on puhutellut ajatus siitä, miten Jumala tuntee jokaisen ihmisen 100 %:sti. Hän tietää sukujuuret ja yksilön elämän hedelmöittymishetkestä lähtien tähän päivään. Sen vuoksi Jumalan rakkaus voi parantaa niitä kipuja ja haavoja, joita toiset ihmiset ja elämä ovat sinuun jättäneet. Voit rukoilla, että Jumala auttaisi sinua rakastamaan itseäsi ja hyväksymään itsesi. Hän voi johdattaa ihmeellisesti sinua sellaisten ihmisten ja asioiden pariin, joista voit saada juuri sellaista apua kuin tarvitset. Raamatun mukaan Jumala on itse Rakkaus. 

”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” 1. Joh. 3:10-11



3 kommenttia:

  1. Olen kuullut tämän tarinan jo aiemmin, mutta joka kerta se puhuttelee ja koskettaa uudestaan. Opettelemme rakastamaan (itseämme, toisiamme ja Jumalaa) joka päivä <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä tekstistä ja blogista muutenkin :) Itsensä lempeä hyväksyntä ja rakastaminen. Niin tärkeää ja miten sen tajuaakin vasta kunnolla usein takapakkien jälkeen...

    VastaaPoista