Ihmiselle mahdotonta

Tänään heräsin aikaisin, koska meillä oli konfirmaatio. Tässä on konfirmaation saarna. Lyhensin sitä saarnatessani vähän, koska ilma oli todella tukala. Ihmiset pyyhkivät hikeä koko saarnan ajan. Niinpä olin tyytyväinen , että konfirmaatio kesti ehtoollisineen ja todistustenjakoineen vain 1 h ja 15 minuuttia. Tänään nopeus oli valttia helteessä!

Mark. 10: 17-27

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Leirillämme jumikset eli jumalanpalvelukset olivat upeita. Te leiriläiset saitte isosten johdolla toimia liturgeina, valita musiikit, kirjoittaa rukoukset ja saarnata. Saarnanne eivät olleet millään tavalla kuivia. Niissä näyteltiin, kerrottiin kirkollisen juhlapyhän perinteistä tai vaikkapa tuotiin sanoma esille sarjakuvan avulla. Minäkin pääsin saarnaamaan kerran leirillä, ensimmäisenä iltana. En paasannut enkä opettanut, vaan johdin teidät lempipsalmini 139 äärelle. Tutustuimme sen sanomaan liikkeiden avulla.Siinä sanottiin mm. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä. Ei sitä tajua.

Psalmi 139 puhuu kauniisti siitä, miten Jumala tietää meistä aivan kaiken. Toisille ihmisille voimme esittää jotain sellaista, mitä me emme oikeasti ole. Päivän tekstimme nuori mies halusi antaa itsestään toisille ihmisille ja Jeesukselle hyvän kuvan. Hän kertoi, että oli noudattanut kaikkia käskyjä nuoresta pitäen. Jeesus näki kuitenkin syvemmälle kuin mies itse. Jeesus näki, ettei mies ollut pystynyt noudattamaan edes ensimmäistä käskyä: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Jeesus rakasti miestä ja tahtoi, että tämä pääsisi taivaaseen, iankaikkiseen elämään toiveensa mukaan. Sen vuoksi Jeesuksen piti sanoa miehelle kipeä totuus: rahasta oli tullut miehen elämässä ykkösasia.

Jeesus ei halunnut miehelle mitään pahaa. Hän toivoi, että mies voisi elää onnellista elämää. Rahasta oli kuitenkin tullut miehelle epäjumala. Se oli hänelle tärkeämpi kuin rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Sen vuoksi Jeesus osoitti miehelle, mikä oli tämän elämän ongelma. Hän rakasti enemmän rahaa kuin lähimmäisiä. Ehkä hän rakasti rahaa enemmän kuin itseään. Yrittikö hän ehkä rahalla kalastaa muiden ihmisten silmissä suosiota? Ajatteliko hän, ettei hän kelpaa sellaisenaan ilman rahan tuomaa asemaa ja mainetta?

Jeesus uskalsi olla aina rehellinen eikä välittänyt muiden mielipiteistä. Te luitte rippikoulua varten jo kotona Markuksen evankeliumin. Eräässä lukupäiväkirjassa yksi konfirmoitava kirjoitti näin: ”Tämä teksti herättää minussa yhä suurempaa kunnioitusta Jeesusta kohtaan, koska hänen rakkautensa Jumalaa kohti on niin voimakas ettei hän välitä muiden mielipiteistä. Tämä on monelle vaikeaa, koska muiden käsitys meistä on meille hyvin tärkeää. Me kaikki muut haluamme olla rakastettuja ja ihailtuja, koska olemme syntisiä ihmisiä, mutta Jeesukselle riittää aina pelkkä Jumalan rakkaus.”

Leirillä saimme elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaan.Osoitimme Jumalalle rakkautta kokoontuessamme kolme kertaa päivässä hartauksiin: aamuisin kuuntelimme raamatunkertomuksia Jaakko Heinimäen mainion Suomen Lasten Raamatun –mukaan, päivällä vietimme jumista ja illalla vielä hiljennyimme iltahartaudessa. Välillä oli kyllä hartaus niistä tilanteista kaukana: suurin osa porukoista nauraa räkätti ja repeili kertoessani omaa tarinaani ihastuksista ja rakkaudesta. Minuakin nauratti. Se ei haitannut mitään, koska hartauselämä ja Jumalan rakastaminen ei ole mitään ryppyotsaista ja ikävää toimintaa. Jumala on kiinnostunut koko meidän elämästämme, rakkauselämästämmekin. Paavali sanoi hienosti: ”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme.” Siksi Jumalan rakastaminen on parhaimmillaan sitä, että Jumala saa tilaa kaikille elämänalueillamme. Jumala ei tahdo olla vain täällä kirkossa meitä lähellä, vaan hänelle saamme rukouksessa tuoda kaikki asiamme: työ- tai opiskeluhuolet, perheen pulmalliset tilanteet, ystävyyssuhteet ja myös taloudelliset asiat.

Ennen rippikoululeiriämme olin toisella krstillisellä leirillä, jossa oli vieraana anglikaanipappeja Englannista. Yhden raamattutunnin aikana kutsuttiin eteen rukoiltavaksi niitä, jotka toimivat liike-elämän palveluksessa. Heitä ei suinkaan tuomittu siitä, että he saavat elantonsa rahamaailmassa. Heidän rehelliselle työlleen pyydettiin siunausta, jotta heidän työnsä toisi hyvää tulosta. Pastori sanoi, miten tämä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka tuovat verotuloja, joilla maksetaan hyvinvointi: koulut, sairaanhoito ja köyhempien ihmisten auttaminen. Hyvätuloisten ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että heillä on rahaa. Raha on vain väline.

Ahneus taas voi olla sekä köyhän että rikkaan ongelma. Ahneus vaikuttaa koko ihmisen persoonaan. Ahneus ei tule esille vaan rahankäytössä, vaan myös suhteessa lähimmäisiin. Ihminen, joka ei ole valmis jakamaan rahoistaan toisille ihmisille, on usein itsekäs ja laskelmoiva  ajankäytössään. Tällöin ihminen miettii, kenestä ihmisestä on hänelle hyötyä ja kenestä ei. Ahne ihminen on usein saita myös osoittamaan toisille myötätuntoa eikä ole välttämättä kiinnostunut lähimmäistensä elämästä.

Jeesus ei vastusta rikkautta eikä menestystä, vaan väärää asennetta. Facebookissa kiersi vauvan kuva, johon oli liitetty englanninkielinen teksti. Siinä sanottiin, miten alun perin tarkoitettiin, että ihmisiä rakastetaan ja tavaroita ja rahaa käytetään hyväksi. Maailma on kuitenkin sen vuoksi sekaisin, että nykyään ihmisiä käytetään hyväksi, kun taas rahaa ja tavaraa rakastetaan. Rahanhimo on väärin silloin, kun se johtaa toisten ihmisten hyväksikäyttöön. Ihmisten pitäisi aina olla tärkeämpiä kuin tavaran ja omaisuuden.

Meidän leirillä tuntui siltä, että ihmisiä rakastettiin. Luulen, että meistä moni koki, että leirillä sai olla oma itsensä. Sanoimme ohjaajien kanssa monta kertaa ääneen sen, miten upea ryhmä te olette. Kehuimme teitä niin paljon, että rapissakin laulettiin, miten ette voi sille mitään, että ohjaajat kehuvat teitä. Te vanhemmat ja muut läheiset olette selvästikin rakastaneet ja arvostaneet näitä nuoria. Se näkyi siinä, miten hyvin te nuoret kohtelitte toisianne ja meitä ohjaajia. Oli mahtavaa viimeisenä aamuna, kuinka kauniita kommentteja te kirjoititte toistenne lappuihin. Olitte nähneet pintaa syvemmälle ja uskalsitte kehua toisianne oikein kunnolla. Anteliaisuutenne tuli esille siinäkin, miten tytöt vaihtelivat vaatteita keskenään. Miksi pitäisi omistaa itse valtavasti vaatteita, kun vaihtelua voi hakea tuollakin tavalla? Keskusteluissa teidän kanssanne tuli esille myös se, miten monissa perheissä arvoihin kuuluu hyväntekeväisyys. Parhaimmillaan raha onkin väline tuoda toisten ihmisten elämään iloa ja apua. Sananlaskuissa sanotaan (11:24):"Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy."

Rippileirillä vähän jopa pelätty ja jännitetty loppukoe olikin teille nuorille mukava kokemus. Saitte tehdä pareittain lopputyön. Yksi teema oli pelastuksen käsikirja. Siinä todettiin, ettei kymmenen käskyn ja rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen loppujen lopuksi riitä pelastukseen, vaan tarvitaan armoa, ansiotonta rakkautta minun osakseni. Yhdessä lukupäiväkirjassa evankeliumi eli ilosanoma Jeesuksesta oli tiivistetty upeasti: ”Tämän tekstin tärkein sanoma on Jeesuksen suuri uhraus jonka hän teki kaikkien uskovien puolesta. Hän uhrasi itsensä, ettei kukaan syntejään katuva joutuisi helvettiin, vaan saisi ikuisen elämän taivaassa. Tässä tekstissä minuun teki vaikutuksen Jumalan ja Jeesuksen täysi epäitsekkyys. Jumala antoi ainoan poikansa, että ihmiskunta ei joutuisi kadotukseen, ja Jeesus uhrasi itsensä antaakseen meille ikuisen elämän. Koko kristitty yhteiskunta on ikuisesti kiitollinen Jeesuksen uhrauksesta, koska ilman sitä kukaan, vaikka kuinka uskovainen, ei pääsisi taivaaseen.”