Laura Ashleyn mekkojen lumoissa

Lapsuudessani ja nuoruudessani vietin paljon aikaa isosiskoni ja hänen ystäviensä kanssa. Se johtui alunperin siitä, ettei naapuristossamme asunut minun ikäisiäni tyttöjä. Totuttuani sisareni kavereiden seuraan valitsin mieluusti isojen mielenkiintoiset ja jännittävät jutut, jos en saanut olla parhaiden kavereideni seurassa. Kerran äiti lahjoi minut rahalla kylästelemään naapuruston tytön luona, mutten viihtynyt ollenkaan. Helpolla saadusta rahasta olin tietysti tyytyväinen. Isosisarukset olivat sillä kerralla kateellisia, mutta isosiskollani ei siihen olisi ollut oikein varaa. Hän sai aikoinaan isältäni 100 markkaa pelkästään siitä syystä, että oli sitä mieltä, että vauvan syntyminen perheeseen olisi tosi kiva juttu. Ei ihme, että Mies on välillä ihmeissään tavastani luvata lapsille rahaa hänen mielestään oudoista asioista. Sukuvika!

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani hämmästyttävän paljon asioita. Muistan erityisen paljon sisareni asioita. Olen kuunnellut hänen tarinoitaan niin innokkaasti, että muistot tuntuvat melkein omilta. Ylioppilaskirjoituksen jälkeen siskoni ja hänen kaverinsa lähtivät kahdestaan Lontooseen. He löysivät sieltä Laura Ashleyn liikkeestä UPEAT mekot juhliin. Ne olivat oikeasti todella kauniit, koska puvut voisi laittaa juhliin vaikkapa tänä vuonna. Se on harvinaista, kun on kyse 90-luvun vaatteista.

Tyttöjen puvuissa oli vain yksi ongelma. Ne olivat lähes hihattomina mekkoina aivan liian uskaliaita vuoden 1990 ylioppilasjuhliin, joiden pukukoodina oli jakkupuku. Puhelinlangat kävivät kuumina, kun suvun naiset pähkäilivät asiaa. Monenlaisia ratkaisumalleja oli olemassa ennen kuin päädyttiin siihen, että sisareni kukkapukuun teetetään valkoinen lyhyt bolero. Kaverin mekkokaan ei kelvannut sellaisenaan. Upean pitsimekon helmaa pidennettiin säädylliseksi. Juhlissa tytöt näyttivät Laura Ashleyn mekoissa niin upeilta, että keski-ikäiset naapuruston miehet kertoivat jo juhliin tullessaan kuulleensa huhuja kauniista ylioppilaista :).

Sisareni puvusta lähtien olen haaveillut Laura Ashleyn mekoista. Jostain kumman syystä olen vain haaveillut enkä marssinut vaatekauppaan sovittamaan mekkoja. Monissa muissa Helsingin upeissa merkkiliikkeissä olen ehtinyt käydä ihastelemassa kauniita mekkoja. Tällä viikolla menin Laura Ashleyn liikkeen ohi  ihan sattumalta. Vilkaisin näyteikkunaa ja olin myyty. Kaunis sininen kukkamekko katso minua kutsuvasti. Minulle tuli palava halu laittaa se mekko lauantain synttäreille, vaikka olin päättänyt, etten osta uutta mekkoa. Olen nimittäin yleensä aika säästäväinen, mutta mekot ovat paheeni. Päätin kuitenkin poiketa liikkeessä paluumatkalla.

Minun on yleensä vaikea löytää istuvia mekkoja, jotka eivät ole trikoota. Näyteikkunassa ollut mekko sopi malliltaan minulle tosi hyvin. Väri oli mieleinen ja myyjä löysi siihen heti sopivan boleron. Kaiken lisäksi liikkeessä oli menossa kaikkien mekkojen alennusmyynti. Kymmenen minuutin vierailu täytti pienen tytön unelman: sain vihdoinkin Laura Ashleyn kukkamekon. Hehkutin myyjälle sitä, kuinka mekon ostaminen tuntui aivan ihanalta. Minulle tuli tunne, että Taivaan Isä halusi antaa tyttärelleen kauniin lahjan. Hän tiesi, että paras juhlamieli tulee minulle siitä, että saan olla kauniina uudessa mekossa ♥ Jumala tuntee minut paremmin kuin minä itse ♥ Nyt juhlamekko roikkuu olohuoneen lampussa kannustaen minua olemaan ahkera!

Sushia sunnuntaina, tortillaa torstaina vai lautapelejä lauantaina?

Täytin tänään pyöreitä. Sain aamulla perheeltäni onnittelulaulun, lahjoja, kortteja ja ylellisen aamupalan. Tuntui hyvältä, että mieheni lisäksi myös teini-ikäinen tyttäreni oli nähnyt vaivaa  lahjojeni eteen. Hän oli jopa koulussa puhunut ääneen äidin synttäripäivästä ja saanut opettajalta vinkin, ettei ruusua kannata ostaa monta päivää ennen juhlia.

Muistan luennon, jonka perheneuvoja piti eräässä perhekerhossa 10 vuotta sitten. Hän kertoi siitä, miten tärkeää on, että perheessä on omia traditioita, jotka yhdistävät perhettä, ja jotka luovat me-henkeä. Perheneuvojan  mielestä perinteiden sisällöllä ei ole niin suurta merkitystä. Vihkikeskusteluissa kuulen pariskunnilta usein heidän perinteistään. Jossain perheessä syödään sushia sunnuntaisin tai tortillaa torstaisin. Perheen perinteet voivat liittyä mummolavierailuihin, yhteiseen harrastukseen, matkailuun, mökkeilyyn tai vaikkapa kulttuurielämyksiin.

Välillä pienet asiatkin ovat merkittäviä. Omassa lapsuudessani vietimme harvoin aikaa koko perheellä isäni työaikojen vuoksi. Meille lapsille jäi mieleen, miten AINA kävimme isän vapaapäivänä koko perheellä uimahallissa ja mummolassa iltakahvilla. Juttelin äitini kanssa aikuisena asiasta ja hänellä oli sellainen mielikuva, ettei uimahallireissuja ollut kovinkaan usein. Lapsen mielessä perjantai-illan traditio oli saanut paljon suuremman merkityksen.

Kristinuskossa perinteillä on tärkeä merkitys. Iltarukous, iltalaulu, lasten Raamatun lukeminen, perhekerhot ja -leirit sekä yhteiset kirkkohetket vahvistavat lapsen uskoa.  Jouluevankeliumi, pääsiäismunat ja suvivirsi luovat yhteiskunnallisestikin tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä. Tämän kirjeen teemana on helluntai, seurakunnan syntymäpäivä sekä Pyhän Hengen merkkipäivä. Helluntai on jäänyt kirkossamme ja kulttuurissamme aika värittömäksi juhlapyhäksi. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, koska helluntain hengellinen sisältö on rikas ja inspiroiva. Pyhä Henki sytyttää ihmisen sydämen uskomaan Jeesukseen. Pyhällä Hengellä on myös muita hyviä ominaisuuksia: hän jakaa armolahjoja (Lue lisää 1. Kor 12) ja kasvattaa uskovissa Hengen hedelmiä. Paavali kirjoittaa: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal. 5:22-23).  

Tehtäisiinkö helluntain juhlasta tänä vuonna ilon, rakkauden ja ystävällisyyden juhla? Toukokuun stressaavat asiat ja velvoitteet saisivat väistyä hetkeksi, kun perhe, suku tai seurakunnan porukka iloitsisivat yhdessäolosta ja juhlafiiliksestä. Jos keksit hyviä tapoja helluntain viettoon, lähetä ideasi minulle osoitteeseen elina.koivisto@evl.fi. Ideat voidaan julkaista Paavalin ja Mikaelin seurakunnan nettisivuilla. Jos ideasi on todella hyvä, vien sen eteenpäin hyödyttämään koko kirkon elämää. Siunattua helluntaita (ja siunattua vappua, äitienpäivää ja helatorstaita)! 

Odotetut juhlat!

Olen aina ollut juhlaihminen. Lapsena suunnittelin synttäreitäni kuukausikaupalla. Vietin myös nimipäivää ja välillä toisen nimenkin päivää, jotta sain juhlia perheen kanssa. Juhlat kavereiden kanssa olivat parasta, mitä tiesin. Opiskeluaikanakin järjestin juhlia ainakin Runebergin ja Martti Lutherin kunniaksi, laskiaisena sekä vappuna. Maineikkaaseen uraani juhlien järjestäjänä kuuluu vappujuhlien järjestäminen melkein yksin 100 opiskelijalle. Pilkoin perunasalaatin, paistoin munkit sekä valmistin siman. Minulla ei käynyt mielessäkään, että olisin voinut ostaa esimerkiksi perunasalaatin valmiina. No, nuorena jaksaa! 

Kolmekymppiset ovat olleet elämäni juhlista suurin pettymys. Asuimme Vaasassa, jossa minulla ei siinä vaiheessa ollut kovinkaan paljon ystäviä. Lapsistamme kolmas oli vauva. Kutsuin juhliini paljon ystäviä Etelä-Suomesta, mutta vain sisareni ja kaksi ystävätärtä perheineen pääsivät tulemaan. Juhlat olivat  kivat ja onnistuneet pienellä porukalla, mutta sosiaalisena ihmisenä olin kriisissä. Olin pettynyt siihen, että minulla ei ollut sen enempää ystäviä, jotka halusivat priorisoida minun juhlapäiväni. Elin kolmenkympin kriisiä, joka ilmeni minun tapauksessani ystäväsuhteiden "kriisinä", ja ehkä myös synnytyksen jälkeistä alakuloa. Suositusta ja sosiaalisesta nuoresta naisesta oli tullut tylsä perheenäiti.

Aloitin nelikymppisten suunnittelun jo monta vuotta sitten. Se johtui siitä, että 35-vuotisjuhlien pitäminenkin jäi minulta väliin Kuopuksen ollessa vain 15 päivää. Ihana pikkuveljeni on  kiusoitellut minua siitä, miten meille tulee varmasti taas vauva, niin että suuret juhlasuunnitelmani menevät mönkään. Eilen saatoin todeta hänen olleen väärässä. Tapasin 40-vuotispäivänä monta suloista vauvaa, mutta kukaan heistä ei ollut minun vastuullani.

40-vuotisjuhlista on tullut minulle symboli jostain suuremmasta. Ystävät ovat olleet minulle aina tosi tärkeitä. Niinpä halusin kutsua kokoon rakkaita ystäviä eri elämänvaiheista lapsuudesta tähän päivään asti. Juhlasuunnitelmani ovat muuttuneet monta kertaa. Ensin oli tarkoitus luoda hienot kulissit ja viettää ulkoisesti upeaa juhlaa. Askel askeleelta suunnitelmat ovat yksinkertaistuneet monista eri syistä; samalla juhlista on tulossa enemmän minun näköiseni.

Neljän yön päästä saan juhlia rakkaiden ystävien kanssa. Reilusta 30 kutsutusta naisesta paikalle pääsee suurin osa. Naiset tulevat lähiseutujen lisäksi Luulajasta, Rovaniemeltä, Torniosta, Oulusta ja Vaasasta asti. Se on niin suuri ilonaihe minulle, ettei juhlista voi tulla kuin ihanat ja onnistuneet ♥ Sitä ennen saan vielä juhlia pienimuotoisesti suvun kanssa. Olen onnellinen nelikymppinen nainen ♥

Tie, totuus ja elämä!

Itä-Pasilan päiväpiirissä luimme tämän evankeliumitekstin. Eräs osallistujista kertoi perineensä äidiltään Raamatun. Äiti oli laittanut kauniin kirjanmerkin juuri tähän kohtaan. Hän oli vielä alleviivannut koko tekstin, koska se oli hänen mielestään niin tärkeä.

Olen tämän äidin kanssa aivan samaa mieltä. Lukemani evankeliumiteksti on yksi Raamatun tärkeimpiä kohtia. Siinä sanotaan se, mikä on kaikkein  olennaisinta kristinuskossa. Niinpä luen sen melkein aina hautajaisissa. En kyllästy siihen koskaan, vaan se sopii minun mielestäni kaikenikäisten ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa kuolleiden hautaan siunaamiseen.

Minua puhuttelee Raamatussa sen rehellisyys. Raamatun ihmisistä ei anneta yhtään parempaa kuvaa, vana heidät kuvataan juuri sellaisina kuin he ovat: inhimillisinä, tietämättöminä ja epätäydellisinä. Jeesuksen lähimpään opetuslapsijoukkoon kuului epäilevä Tuomas, joka oli selvästikin luonteeltaan pohdiskeleva, epäilevä ja epävarma. Nytkin hän kysyi Jeesukselta: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Silloin Jeesus vastasi kuuluisilla sanoillaan: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani."

Minä olen tie. Elämme aikaa, jolloin maailmasta on tullut pieni. Kuulemme toisella puolella maailmaa tapahtuvista asioista hyvin nopeasti. Kohtaamme erilaisia uskontoja, kulttuureja ja myös erilaisia kristillisiä liikkeitä ja tapoja. Välillä on vaikea erottaa, mikä on aidosti kristillistä. Mistä tiedän, viekö tämä tai tuo asia minua lähemmäs vai kauemmas Jumalasta. Jeesus antaa meille kuitenkin erittäin selvän tuntomerkin sanoessaan olevansa tie Jumalan luo. Se, mikä vie ihmistä lähemmäs Kristusta on lähtöisin Jumalasta. Kaikki, mikä tuo kunniaa Jeesukselle, on varmasti Jumalan tahdon mukaista.

Helpottavaa on myös se, että kenenkään ei tarvitse yksin pähkäillä, onko oikealla tiellä. Jeesus osoittaa varmasti jokaiselle etsivälle oikean tien, jos vain haluaa kysyä tietä eikä tehdä itse valintoja. Seurakunta luotiin paikaksi, jossa Jeesukseen uskovat voivat yhdessä kysellä oikeaa tietä. Usein asiat selviävät, kun niitä mietitään yhdessä. Silloin, kun joku eksyy oikealta tieltä, toiset kristityt voivat olla lempeästi ja rakkaudella kutsumassa takaisin Jeesuksen seuraan tai ainakin rukoilemassa, että Jeesus itse ohjaisi oikealle tielle.

Minä olen totuus. Luulin lapsena, että kaikki aikuiset puhuvat totta. Aikuisena olen pettynyt monesti siihen, että ihmiset eivät puhukaan aina totta. Enkä minä itsekään ole pystynyt olemaan kaikissa tilanteissa totuudellinen. Jeesus on kuitenkin totuus. On helpottavaa, ettei Jeesus muuta mielipiteitään ja näkemyksiään sen mukaan, mikä on trendikästä ja itselle edullista. Raamatun mukaan Jeesus on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Häneen voi luottaa, koska hän ei muutu, vaan pysyy samanlaisena aina. Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa Jeesus sanoo:"Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."  

Silloin, kun lopettaa puolivalheiden puhumisen, toisten ihmisten mielistelyn ja taktinoinnin, voi huomata vapautuvansa. Enää ei tarvitse muistella, mitä kerroin tuolle ihmiselle siitä asiasta, vaan voi puhua oikeasti totta. Jeesus tahoo rohkaista seuraajiaan totuuteen, koska se on hänen oma ominaisuutensa. Saatana, Jeesuksen vastustaja, on valheiden Isä, mutta Jeesus on aina totuuden puolella. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisim eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalosa, ja mitä kuulette korvaanne kuikattavan, se kuuluttakaa julkikatoilta. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."  Totuuden puhuminen ei ole aina kannattavaa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä totuus voittaa aina. Viimeistään viimeisellä tuomiolla oikeudenmukaisen tuomarin edessä käy selville, mikä on totta ja mikä ei.

Minä olen Elämä. Luin englantilaisen kirkkoherran Peter Lawrencen kirjasta Henki, joka parantaa kertomuksen sairaskodista, jonne hän meni vierailulle. Perheenisän vakava sairaus tuntui koko kodissa kuoleman läheisyytenä. Pöydällä oli kukat, jotka olivat aivan lakastuneet. Ne kuvasivat hyvin koko kodin henkeä. Kirkkoherra ei lamaantunut toivottomasta tilanteesta, vaan hän rukoili kuolemansairaan miehen puolesta. Mies meni sairaalaan, mutta hän parantui ihmeellisesti sairaudestaan. Tullessaan kotiin sairaalasta perhe huomasi, että koko kodin ilmapiiri oli muuttunut. Kuoleman henki oli väistynyt Elämän hengen tieltä. Jumala oli parantanut Pyhän Hengen kautta miehen. Mies soitti kirkkoherralle kiittäkseen ihmeestä. Hän kertoi innoissaan siitä,miten miehen sairauden lisäksi kirkkoherran vierilu ja rukous olivtaa herättäneet kuolleet leiikkokukat henkiin. Tuntui siltä, että Jumala halusi osoittaa näyttävksi eläväksi tekevää voimaansa.

Pääsiäisen jälkeinen aika puhuu vahvasti siitä, miten Jeesus on voittanut kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan  kuoleman vallan.  Sen vuoksi Jeesukseen uskovan ei tarvitse pelätä edes kuolemaa. Jeesuksen luottavalle kuolema on vain portti uuteen ja parempaan elämään, iankaikkiseen elämään. 

Minun isäni kodissa on monta huonetta – sanoi Jeesus. Jeesuksen taivas on Isän koti, maailman parhain ja turvallisin paikka. Siellä on tilaa kaikille, jotka tahtovat ottaa paikan vastaan. Jeesuksen taivaaseen päästään Jeesuksen tähden. Raamatun puhe taivaasta, iankaikkisesta elämästä on hyvin rohkaiseva ja lohduttava. Parasta taivaassa on se, että Jumala on itse siellä. Siellä ei ole jäljellä enää mitään pahaa, ei sairautta, ei kipua eikä kärsimystä  vaan siellä vallitsee täydellinen  ilo, rauha ja rakkaus. Jeesukseen uskovinaa saamme kokea jotain tästä ilosta , rauhasta ja rakkaudesta jo nyt, koska elämämme jo iankaikkisuuselämää. Täyttäköön Jumala meidän sydämemme ilolla, rauhalla ja rakkaudella, joka kutsuu muitakin ihmisiä lähemmäs Jumalaa.