Tie, totuus ja elämä!

Itä-Pasilan päiväpiirissä luimme tämän evankeliumitekstin. Eräs osallistujista kertoi perineensä äidiltään Raamatun. Äiti oli laittanut kauniin kirjanmerkin juuri tähän kohtaan. Hän oli vielä alleviivannut koko tekstin, koska se oli hänen mielestään niin tärkeä.

Olen tämän äidin kanssa aivan samaa mieltä. Lukemani evankeliumiteksti on yksi Raamatun tärkeimpiä kohtia. Siinä sanotaan se, mikä on kaikkein  olennaisinta kristinuskossa. Niinpä luen sen melkein aina hautajaisissa. En kyllästy siihen koskaan, vaan se sopii minun mielestäni kaikenikäisten ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa kuolleiden hautaan siunaamiseen.

Minua puhuttelee Raamatussa sen rehellisyys. Raamatun ihmisistä ei anneta yhtään parempaa kuvaa, vana heidät kuvataan juuri sellaisina kuin he ovat: inhimillisinä, tietämättöminä ja epätäydellisinä. Jeesuksen lähimpään opetuslapsijoukkoon kuului epäilevä Tuomas, joka oli selvästikin luonteeltaan pohdiskeleva, epäilevä ja epävarma. Nytkin hän kysyi Jeesukselta: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Silloin Jeesus vastasi kuuluisilla sanoillaan: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani."

Minä olen tie. Elämme aikaa, jolloin maailmasta on tullut pieni. Kuulemme toisella puolella maailmaa tapahtuvista asioista hyvin nopeasti. Kohtaamme erilaisia uskontoja, kulttuureja ja myös erilaisia kristillisiä liikkeitä ja tapoja. Välillä on vaikea erottaa, mikä on aidosti kristillistä. Mistä tiedän, viekö tämä tai tuo asia minua lähemmäs vai kauemmas Jumalasta. Jeesus antaa meille kuitenkin erittäin selvän tuntomerkin sanoessaan olevansa tie Jumalan luo. Se, mikä vie ihmistä lähemmäs Kristusta on lähtöisin Jumalasta. Kaikki, mikä tuo kunniaa Jeesukselle, on varmasti Jumalan tahdon mukaista.

Helpottavaa on myös se, että kenenkään ei tarvitse yksin pähkäillä, onko oikealla tiellä. Jeesus osoittaa varmasti jokaiselle etsivälle oikean tien, jos vain haluaa kysyä tietä eikä tehdä itse valintoja. Seurakunta luotiin paikaksi, jossa Jeesukseen uskovat voivat yhdessä kysellä oikeaa tietä. Usein asiat selviävät, kun niitä mietitään yhdessä. Silloin, kun joku eksyy oikealta tieltä, toiset kristityt voivat olla lempeästi ja rakkaudella kutsumassa takaisin Jeesuksen seuraan tai ainakin rukoilemassa, että Jeesus itse ohjaisi oikealle tielle.

Minä olen totuus. Luulin lapsena, että kaikki aikuiset puhuvat totta. Aikuisena olen pettynyt monesti siihen, että ihmiset eivät puhukaan aina totta. Enkä minä itsekään ole pystynyt olemaan kaikissa tilanteissa totuudellinen. Jeesus on kuitenkin totuus. On helpottavaa, ettei Jeesus muuta mielipiteitään ja näkemyksiään sen mukaan, mikä on trendikästä ja itselle edullista. Raamatun mukaan Jeesus on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. Häneen voi luottaa, koska hän ei muutu, vaan pysyy samanlaisena aina. Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa Jeesus sanoo:"Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."  

Silloin, kun lopettaa puolivalheiden puhumisen, toisten ihmisten mielistelyn ja taktinoinnin, voi huomata vapautuvansa. Enää ei tarvitse muistella, mitä kerroin tuolle ihmiselle siitä asiasta, vaan voi puhua oikeasti totta. Jeesus tahoo rohkaista seuraajiaan totuuteen, koska se on hänen oma ominaisuutensa. Saatana, Jeesuksen vastustaja, on valheiden Isä, mutta Jeesus on aina totuuden puolella. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisim eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalosa, ja mitä kuulette korvaanne kuikattavan, se kuuluttakaa julkikatoilta. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."  Totuuden puhuminen ei ole aina kannattavaa lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä totuus voittaa aina. Viimeistään viimeisellä tuomiolla oikeudenmukaisen tuomarin edessä käy selville, mikä on totta ja mikä ei.

Minä olen Elämä. Luin englantilaisen kirkkoherran Peter Lawrencen kirjasta Henki, joka parantaa kertomuksen sairaskodista, jonne hän meni vierailulle. Perheenisän vakava sairaus tuntui koko kodissa kuoleman läheisyytenä. Pöydällä oli kukat, jotka olivat aivan lakastuneet. Ne kuvasivat hyvin koko kodin henkeä. Kirkkoherra ei lamaantunut toivottomasta tilanteesta, vaan hän rukoili kuolemansairaan miehen puolesta. Mies meni sairaalaan, mutta hän parantui ihmeellisesti sairaudestaan. Tullessaan kotiin sairaalasta perhe huomasi, että koko kodin ilmapiiri oli muuttunut. Kuoleman henki oli väistynyt Elämän hengen tieltä. Jumala oli parantanut Pyhän Hengen kautta miehen. Mies soitti kirkkoherralle kiittäkseen ihmeestä. Hän kertoi innoissaan siitä,miten miehen sairauden lisäksi kirkkoherran vierilu ja rukous olivtaa herättäneet kuolleet leiikkokukat henkiin. Tuntui siltä, että Jumala halusi osoittaa näyttävksi eläväksi tekevää voimaansa.

Pääsiäisen jälkeinen aika puhuu vahvasti siitä, miten Jeesus on voittanut kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan  kuoleman vallan.  Sen vuoksi Jeesukseen uskovan ei tarvitse pelätä edes kuolemaa. Jeesuksen luottavalle kuolema on vain portti uuteen ja parempaan elämään, iankaikkiseen elämään. 

Minun isäni kodissa on monta huonetta – sanoi Jeesus. Jeesuksen taivas on Isän koti, maailman parhain ja turvallisin paikka. Siellä on tilaa kaikille, jotka tahtovat ottaa paikan vastaan. Jeesuksen taivaaseen päästään Jeesuksen tähden. Raamatun puhe taivaasta, iankaikkisesta elämästä on hyvin rohkaiseva ja lohduttava. Parasta taivaassa on se, että Jumala on itse siellä. Siellä ei ole jäljellä enää mitään pahaa, ei sairautta, ei kipua eikä kärsimystä  vaan siellä vallitsee täydellinen  ilo, rauha ja rakkaus. Jeesukseen uskovinaa saamme kokea jotain tästä ilosta , rauhasta ja rakkaudesta jo nyt, koska elämämme jo iankaikkisuuselämää. Täyttäköön Jumala meidän sydämemme ilolla, rauhalla ja rakkaudella, joka kutsuu muitakin ihmisiä lähemmäs Jumalaa.