love

love

Olen..

Rakastan..
Kultaa, kullanmuruja, kahvia, kolmiyhteistä Jumalaa.
Kavereita, kirjoja, keskusteluja, kuntoilua, kulttuuria ja kauneutta.
Kuulun Ristinummen Rouviin. Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan blogiani!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Torttuja ja laadukkaita runoja

Juhlimme jo eilen koko perheellä Runebergin päivää syömällä Runebergin torttuja, koska tiesin, ettemme tänään ole yhtä aikaa ruokapöydässä. Se on meille aika poikkeuksellista: yleensä kohtaamme viimeistään iltapalapöydässä. Tunsin itseni sangen kyltyrelliksi ihmiseksi, kun olin torttujen hankkimisen lisäksi lainannut kirjastosta Kuopukselle iltalukemiseksi Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjan. 

Kirja olikin viihdyttävää luettavaa sekä lapselle että äidille. Muistelin lukiessani kolmannen luokan opettajaani, joka laittoi oppilaat opettelemaan runoja ulkoa suklaapalkalla. Saarijärven Paavokin tuli silloin minulle tutuksi. Isänikin tosin taisi sitä kotona lausua varsin dramaattisesti. Isä esitti jopa lasten runoja tunteellisesti. Mieleeni on jäänyt se, miten isäni opetti minulle vivahteikkampaa tulkintaa Disney-runotuotannolle, jota kuuntelimme pikkuveljeni kanssa  äänikasetilta. Osaan edelleen ulkoa yhden runoista: 
Otto tilille tai pano
asiasi selvään sano. 
Pankissa voit asioida
muualla voit ilakoida.

Ihastelin Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjaa lukiessani piirroskuvia Porvoosta. Viime kesänä en harmikseni ehtinyt kertaakaan Porvooseen hyvistä suunnitelmista huolimatta. Iltalukemisesta sain idean lähteä jonain arkivapaana vierailulle Porvooseen ja Runebergin kotiin, jossa en ole vielä koskaan käynytkään. Kesällä ostamani Museokortti on ollut hyvin vähällä käytöllä, minkä vuoksi kannattaa tehdä retki Suomen suloisimpaan kaupunkiin ennen kortin vanhentumista. 

PS. Runebergin päivän kunniaksi voin paljastaa, että kaikki perheemme jäsenet ovat nyt lukutaitoisia.  Esikoinen ja Kuopus ovat oppineet molemmat viisivuotiaina lukemaan. Se on aika huvittavaa, koska lähtökohtatilanne oli vähän erilainen. Kirjassani "Elämältä se maistuu" kirjoitin näin: "Esikoisen ollessa kymmenen kuukautta murehdin lukutoukkana sitä, miten hän ei koskaan opi pitämään kirjojen lukemisesta, koska hän ei jaksanut keskittyä lukuhetkiimme. Kuopukselle en siinä vaiheessa ollut varmaan vielä edes ottanut vauvakirjoja esille." 


 












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti